Hae
Pinkit korkokengät

Pinkit hiukset

Olen vuosien aikana tullut tutuksi siitä, että minulla on milloin minkäkin väriset hiukset. Pitkän aikaa olen viihtynyt vaaleissa hiuksissani. Tiedän sen, että kun värjäytän hiukset pinkiksi tai lilaksi, tulee nopeasti jo viikossa se tunne, että tämä on niin nähty.

Monta vuotta on mennyt hiusten kanssa niin, että väriä on otettu säännöllisesti hiuksiin. Nyt tuli kesällä sellainen ajatus, että se on stoppi nyt värjäykselle tai ainakin vahvoille hiusväreille.  Olen elokuun jälkeen ottanut vain kerran tyven takia peiteväriä ja siinäkin koitettiin vähän kevyemmillä aineilla olla liikenteessä.

Katselin tuossa muutama viikko sitten vähän vanhoja kuvia ja tuli vastaan kuva, jossa minulla oli pinkit hiukset. Sitten päätin, että ostan kaupasta jotain hiusnaamiota tai kevytsävyä, jolla saan hempeän sävyn lyhyeksi hetkeksi. Mietin, että ostan joko Biozellin tai Lorealinin värejä, koska ne oli molemmat mulle tuttuja entuudestaan. Kun Loreal ja oikea toivomani sävy tuli ensiksi vastaan kaupassa, ostin sen.

Miten syntyi pinkit hiukset

Kastelin ensiksi hiukset ja sitten levitin hiuksiini Lorealin ColorRista hiusväriä. Yritin levittää väriä joka kohtaan. Kuitenkin taisin olla huolimaton värin levityksessä lopputulos oli vähän epätasainen.  Huomasin sen lopputulosta tutkaillessani.

Tästä lähdin liikkelle:

 

 

Lopputulosta tutkaillessani huomasin, että tyveen ei ollut tarttunut ja muitakin kohtia oli hiuksissa, joihin väri ei ollut ottanut. Onneksi jäi vielä purkkiin väriä, päätin, että seuraavana päivänä lisään väriä näihin kohtiin.  Color Ristan Washout poispestävä hiusväri lupaa sävyn 2-3 päiväksi, mutta kuulin juuri tuttavalta, kuinka hänellä oli kestänyt useamman kuukauden tämä väri. Tämä varmasti on kiinni niin monista asioista.  Jokunen vuosi sitten kampaajalla laitettiin kunnon pinkki hiuksiin, niitä voi ihailla täältä .

 

Miten sitten seuraavana päivänä?

 

Kuitenkin pinkki väri toi mustaan asuun vähän asennetta. Seuraavana päivänä pukeuduin töihin täysin mustaan. Tehostin päivällä asua pinkeillä silmälaseilla.

Kun ei jaksa miettiä asuun värejä, voi silloin tehdä jotain näin repäisevää. Tosin tällainen tempaus on usein vain vaaleahiuksisille mahdollisuus, koska tummissa hiuksissa ei hevillä näy nämä värit.

Uskon, että jatkossakin teen nämä sävyt itse, ellen nyt taas jossain vaiheessa hurahda näihin pastellisävyihin enemmänkin. Pinkki on kyllä se mun juttuni ollut aina ja tulee olemaan.

Tällä siis mennään nyt.

Maiju

Vanhuksia hoidetaan suurella sydämellä

Olen huomannut, että vanhuksia hoidetaan myös suurella sydämellä.  Olen kiitollinen niille ihmisille, jotka jaksavat hoitaa vanhuksia ja olla heille ystävällisiä. Kun äitini joutui vajaa puolitoista vuotta sitten hoitokotiin hyvin nopealla aikataululla, muistan kuinka itsekin mietin, että millaista hoitoa äitini tulee saamaan.  Itselleni oli hyvin tärkeää se, että äitiäni hoidetaan asianmukaisesti ja kunnioittavasti hänen muistisairaudestaan huolimatta.

Vanhukset ja heidän hyvinvointinsa on itselleni tärkeä aihe ja siitä puhun ja kirjoitan usein. Olen puhunut videolla siitä, että  Alzheimer on läheisten sairaus ja kirjoittanut aiheesta monta kertaa myös blogissani. Muutamia aikaisempia kirjoituksia on muun muassa Alzheimer ravistelee välillä kovasti ja Kun äiti ei ole enää äiti.

 

Alzheimer potilaat arjessa

Usein kommunikointi äidin kanssa on jäänyt itselleni ainoaksi tiedoksi siitä, että mitä he tekevät hoitokodissa. Kuitenkin kun Alzheimer on taustalla, ei aina tiedä, että mikä on totta ja mikä on mielikuvitusta. Sisareni ehkä paremminkin tietää, jos on talon ulkopuolista toimintaa tiedossa.

Sain  kuulla sisareltani, että äiti on menossa hoitokodin kanssa Tuomaan markkinoille. Kuulosti todella mahtavalta. Päätin lyhyellä aikataululla ottaa töistä hieman ”omaa aikaa” ja livahtaa mukaan markkinoille. Ajattelin, että tilaisuus on itsellenikin ainutkertainen. Kuulin, että hoitopaikan asukkaiden kanssa käydään milloin kauppakeskuksissa ja milloin jossain muissakin talon ulkopuolisissa tapahtumissa. Olen sitä mieltä, että muistisairaat ja vanhukset pitäisikin ottaa mukaan normaaliin elämään. Tämä oli oiva esimerkki siitä, että miten näitä asioita pitää hoitaa.

Tiesin suunnilleen ajan, jolloin äiti ja muut olivat tulossa Tuomaan markkinoille ja itse osasin sitten ajoittaa oman aikatauluni sen mukaisesti. Mietin etukäteen, että tunnistaako äiti minua ja miten hän reagoi, kun erikoisessa paikassa tulen häntä vastaan. Tilanne oli ihana. Kuljin käytävää pitkin ja näin, että sieltä nämä ”hoitokodin asukkaat hoitajineen” tulevat. Äitini alkoi osoitella minua ja selvästi näin, että hän tunnisti. Sanoin äidilleni, että ”sinä tunnisti” ja hän vastasi, että ”tunnistin sinut hatusta”. Niin hauska oli kohtaamisemme keskellä Senaatintoria.

Kiersimme hieman kojua ja kävimme nauttimassa glögit. Äidillä oli koko ajan kiire ”kotiin”, mutta se on ihan normaalia. Sairauteen kuuluu sellainen piirre, että koko ajan ollaan menossa jonnekin. Kuitenkin näin äidin silmistä, että hän viihtyi.

 

Kiitos

Kiitos hoitajille ja hoitokodille, että järjestätte tällaista. Kiitos siitä, että jaksatte. Arvostan jokaisen hoitajan työtä ja sitä, että teette tätä raskasta työtänne sydämellä.

Maiju