Hae
Pinkit korkokengät

Kotiseutukierrosta fillareilla

Loppuviikosta aloin kärsimään kovasta ”lomastressistä” eli mistä? No mun lomastressi syntyy siitä, että en osaa edes lomalla olla täyttämättä mun kalenteria kaikenmaailman jutuista. Duracell-pupu ei siis osaa pysähtyä ei edes lomallaan. Välillä vaan pitäisi osata vain olla ilman, että sopii joka päivälle jotain menoja. Tämä loma on poikennut normilomasta myös siinä, että ei ole ollut sellaista ”nollausviikkoa” mikä normaalisti on jossain loman vaiheessa ollut. Yleensä olen ollut viikon jossain ja noilla lomilla minäkin yleensä vähän rauhoitun. Tuosta syystä olen nyt joutunut loman viimeiseltä viikolta vähän karsimaan jo sovittuja juttuja, koska munkin pitäisi vaan aina välistä tunnustaa itselleni, että ei vaan jaksa olla koko ajan menossa ja tulossa.  Lauantaina olin lähtenyt hakemaan lomastressiin purkua kävellen Jumboon (4 kilometriä suuntaansa) ja kävellyt kaupoilla 3,5 tuntia, mutta ei tuntunut sekään helpottavan, yleensä tuo helpottaa. Illalla sitten mies pakotti mut lähtemään vielä fillarilenkille. Tehtiin kahden tunnin lenkki ja se toden totta auttoi. Tuli takaisin hieman toisena ihmisenä.

Lähdimme ajamaan Siltamäestä Vantaanjoen reunaa niin pitkälle, kun sitä pääsee.  Välillä oli pakko pysähtyä ottamaan valokuvia. Joenvarsi on vaan niin kaunista. Ihmisiä oli lauantai-iltana liikkeellä kovasti.

Mietin, että en ole koskaan ajanut Pikkukoskea pidemmälle, joten tuli nyt sekin sitten koettua. Enkä ole koskaan ajanut tuota toista puolta, joten ensimmäistä kertaa tuli katsottua Pikkukoskeakin vastarannan suunnalta. Tuolla on tullut jokunen kerta käytyä lapsena uimassa.

Juuri ennen Vanhankaupunginlahtea on näin kaunista.

Mies kuvasi mua ja…….

….minä kuvasin tätä maisemaa:
Minä kuvasin tässä tuota alla olevaa maisemaa ja mies taas mua.

Tämä on kalastajien lempikalastuspaikkoja.

Ajettiin Arabianrannan sillalle saakka ja siitä sitten vastarannan puolelta takaisin kotia kohti.

Sitten mut ikuistettiin, kun yhden ylämäen talutin fillaria… ei vaan kunto kestänyt polkea jyrkkää mäkeä.

Tässä vielä Pikkukosken uimaranta kuvattuna siltä puolelta, mikä on itselleenkin lapsuudesta tuttua.

Kun päästiin kotiin, päätettiin sitten herkutella jätsillä ja kotimaisilla mansikoilla. Mielestäni olimme ansainneet tuon herkkuhetken. Tämä fillarilenkki piristi kyllä mieltä kummasti.

Jos vähän rauhoittuisi viimeiseksi lomaviikoksi. Koskakohan mäkin opin hidastamaan elämääni?
Maiju


Korkeasaari nähty tältä kesältä

Perjantaina päätimme lähteä Korkeasaareen ”serkkuja” tapaamaan. Tällä kertaa päädyimme menemään Kauppatorin kautta siipirataslaiva Vispilällä. Yleensä suuntaamme sinne Hakaniemen kautta, mutta nyt saimme mukaan myös kauppatorifiiliksen. Turisteja ja muita lomalaisia oli liikkeellä paljon. En taaskaan jaksanut kantaa mun digijärkkäriä mukanani (laiska mikä laiska) ja kuvat on otettu IPhonella. Parhaimmat kuvat saisi, kun jaksaisi vaan kantaa aina sen kameransa mukanaan.

 

Siipirataslaiv Vispilä 

Poseerausta Korkeasaaren lauttasatamassa.

Jalassa oli Merellin uudet kengät. Parhaimmat kengät ikinä. Näistä käytetään myös nimitystä paljasjalkakengät. Itse tilasin omani pari viikkoa sitten Zalandosta ja olen ehtinyt jo testaamaan, vaikka millaisia lenkkejä näillä kengillä. Tykkään NIIN kovasti. Mallin nimi on Ace Glove Trainers, jos jotain kiinnostaa.

Tätä riikinkukkoherraa mä seurasin pitkään ja toivoin, että olisi näyttänyt mulle kauniin ”viittansa”, mutta ei ollut kovinkaan yhteistyöhaluinen. No tyydyin näihin kuviin.
On riikinkukko kyllä niin upea lintu. 

Kissalaakson ”kissa” olivat kivasti esillä ja osuttiin paikalle myös ihan sattumalta ruokinta-aikaan. En viitsi kertoa teille ”kissojen merkkejä”, koska jos kuvassa on tiikeri, niin sanon sitä varmaan leijonaksi ja päinvastoin. Luonnontiedon tunneista on jo vähän liian pitkä aika. Joten esittelen vain ”kissakuva”.

Lautalla seurasin silmä tarkkana, kunka röyhkeitä nuo lokit nykyään onkaan. Turisti söi eväitään ja katseli muualle. Kyllä oli niin pienestä kiinni ettei eväät taas joutuneet vääriin käsiin.  Tässä valmiina hyökkäykseen.
Tässä jarrutus päälle… Ei taida onnistua.  

Mekin nautimme saarella omia eväitämme ja lokit saapuivat heti kiusaamaan meitäkin, mutta kun nopeasti syö, niin saa syödä itse omat eväänsä.
  
Tällainen päivä siis tällä kertaa.
Maiju