Vaikka mä käytän muitakin värejä kuin pinkki, niin mut aina mielletään pinkiksi ihmiseksi. Usein kun mulle tarjotaan jotain, niin saatetaan sanoa, että ”ikävä kyllä meillä ei ole mitään pinkkiä”.  Mä rakastan kyllä muitakin värejä, mutta kyllähän se pinkki on aina niin pinkki. Siinäkin mulla pitää olla se tietty sävy, joka on mun sävyni. Sävy on joko aniliininpunainen tai sitten se on HOT-pinkki. Vaaleammat pinkit sävyt ei ole ihan mun värejäni. No tällä kertaa siis tässä yhdessälempivärissäni meni tämä työpäivä.

Pinkin kauluspuseron päälle laitoin mustan neulepuseron, jossa on hieman vajaamittaiset hihat. Koska ilmastointilaite taas puhalsi töissä kylmää ilmaa, niin pistin nämä mun säärystimet nyt hihatinkäyttöön. Käytin niitä eilenkin vastaavalla tavalla, eilisestä asusta ei vaan tullut otettua kuvia. Kaulassani on taas työkaverini Tuulan tekemä koru.

Tunnustaako joku muukin harrastavansa sovituskopissa samaa kuin minä eli kuvaa sovittamansa vaatteet ja sitten tekee kuvien perusteella usein sen ostopäätöksensä?

Mä näen itseni useasti paremmin kuvan kautta kuin pelin kautta. Kun värit on mulle niin tärkeitä ja se on usein pienestä sävystä kiinni, että otanko vaiko en vaatteen.

I love me -messuilla naurettiin muiden bloggareiden kanssa, että kyllä bloggari bloggarin tuntee eli me käyttäydyttiin kaikki ihan samalla tavalla kameroiden kanssa, eikä kukaan pitänyt sitä  mitenkään outona asiana.

Tunnustaako siis muut nyt tekevänsä tätä samaa asiaa tuolla pukukopissa kun minä?

Kerron nyt, että mitkä näistä vaatteista olen ostanut ja mitkä ovat jääneet kauppaan.