Hae
Pinkit korkokengät

Mutanaamiolla on taas leikitty

Mitä ei aikuinen nainen tekisi kasvojensa hyväksi? Kaikki keinot on salittuja. Itsehän rakastan muta- ja savinaamioita yli kaiken. Olen niistä usein kirjoitellut ja useita niitä myös testaillut.

Viikonloppuna ajoimme Itä-Suomesta kodin kautta vielä mökille ja ajattelin, että nyt on pakko napata mukaan joku naamio kylppärin kaapista. Matkaan tarttui korkkaamaton naamio Misty Sea Mud Mask. Tuotteen valmistaja on Sõsar, joka on virolainen luonnonkosmetiikkasarja. 

Mutanaamio sopii erityisesti kuivalle ja herkälle iholle. Se lupaa parantaa ihon verenkiertoa sekä kirkastaa ihoa. Tuotetta suositellaan käytettäväksi kerran viikossa puhdistetulle iholle. Annetaan vaikuttaa 10-15 minuuttia, jonka jälkeen se huuhdellaan pois iholta. Tuote ei saisi kuivahtaa iholle, joten jos näin käy, voi kostuttaa kohtaa veden ja sormien avulla. Itsellenikin meinasi tulla kiire kuvatessa, koska tuote meinasi alkaa kuivahtamaan ennen kuvaamisen loppumista.

Tätä muuten en olisi tiennyt ellen olisi lukenut Ida365 blogista, että tuote pitää lämmittää ennen käyttöä. Naamio lämmitetään kuumassa vesihauteessa ennen levittämistä. Idan blogista voi lukea Idan kokemukset samaisesta tuotteesta.

Mikään ei ole ihanampaa, kuin levittää naamio kasvoille
ja odottaa, että pääsisi tuntemaan sen ihanan tunteen, mitä
naamion jäljiltä aina kasvoilleen saa.
Tämäkään tuote ei pettänyt. Ihana tuntuinen iho naamion jälkeen tuli.
Maiju

Herrasmiehen matkassa

Minä pidän aina miestäni  herrasmiehenä. Herrasmiehen erottaa aina pienistä eleistä, joita mies osoittaa naiselle. Mies kantaa kauppakassit, avaa ovet ja päästää minut, joka paikkaan itsensä edellä. Lomalla ollessamme mieheni pysähtyi autollaan paikkaan, jota olin ihaillut edellisenä päivänä. Lähdimme kulkemaan lahon näköisiä pitkospuita pitkin lähemmäksi rantaa. Epäilin hieman pitkospuiden kestävyyttä. Ylitin ojan haparoiden. Ymmärrän, että mies halusi mun testaavan, että kestääkö ne pitkospuut. Pyysi multa kameran varuiksi, jos ne puut eivät kestä. Mulla on todella huono tasapaino. Menin tietenkin mieheni edellä ja kun olin päässyt ylittämään ojan lahojen pitkospuiden avulla kiirehdin eteenpäin, jotta mieheni pääsee yli. Juuri siinä ojan jälkeen oli pitkospuut lahonneet ja hupsista, miten kävikään?

Tasapainoni petti ja lensin pöpelikköön. Mies kysyy huolehtivaan sävyyn, että sattuiko? Kun vastasin kieltävästi ja aloin odottamaan ojentavaa kättä avukseni, mitä tekikään hän? Sanoi, että odota, otan pari kuvaa. Tähänkö siis on menty, pisti ihan naurattamaan. Siis hän on oikeasti herrasmies, vaikka tässä vähän ironisesti kirjoitankin.


Tilanne meni ihan nauruksi. Sain kyllä kuvien ottamisen jälkeen sen ojentavan käden. 
Kaikesta huolimatta siis elän elämääni herrasmiehen seurassa.

Näiden kuvien takia siis uhrasin itseni.

Kannattiko? No kannattihan se, saimme hyvät naurut ja kauniita kuvia. 
Nauru päivässä pitää happamuuden loitolla. 
Maiju