Hae
Pinkit korkokengät

Gluteenitonta tarjontaa mökillä

Olimme viikonloppuna Sammatissa mökillä. Hiukset saivat juuri sopivasti mökkimatkalle uuden sävyn. Olen koko kevään ollut blondina ja nyt päätin taas vähän räväyttää. Pinkki väri sopii hyvin vihreään maastoon. Vai mitä?

Päätin pikästä aikaa tehdä makaroonilaatikkoa. Olin vienyt jo aiemmin mökille Tescon Free From penna pasta -pussin ja päätin kokeilla, että millaista pastaa nämä ovat. Olen pastan suhteen vähän vaativa, jostain syystä gluteenittomista pastoista mulle maistuu melkeinpä vain maissipasta. Tykkäsin kovasti tästä Tescon pastasta kovasti. Mulla on tietyt valmistajat, joiden pastaa yleensä ostan, tämä pääsi mun suosituslistalle.

Lauantai-iltana oli mökin auringonlasku taas niin upea, että tätä jaksoin ihailla puoli tuntia.

Sunnuntaina oli sitten tiedossa miehen synttärit.  Minä haluan tarjota aina kaikille samaa eli kun olen itse gluteeniton, niin muillekin tarjotaan sitten samaa. Mökillä olosuhteet on usein sellaiset, että siellä ei haluta kokkailla mitään monimutkaista. Siksi olin pakannut nytkin mukaan valmiskääretorttua, keksejä, kuohukermaa ja marjoja. Näillä ”eväillä” sitten syntyi tarjoilut helposti.

Aamulla heräsin jo ennen kahdeksaa todetakseni, että mies oli mennyt aamupalaa nauttimaan laiturille. Siinä olikin sitten hyvää aikaa tehdä tarjoilut valmiiksi ja ikään kuin yllättää sitten aamupalan merkeissä synttärisankari. Tuumasta sitten toimeen ajattelin minä.

Tarjoilut lautaselle ja kohti laituria.

En päässyt alkua pidemmälle, kun jo toinen leivos luiskahti lautaselta keskelle pihamaata. Siinä ei sitten auttanut muu, kuin lähteä aloittamaan homma alusta.

Pääsin lopulta onnellisesti laiturille onnitteluhommiin.

Ostin Tescon Free From kaurakeksejä ja päätin kokeilla, että miten ne taipuvat ”leivoksiksi”. Hyvin ne taipuivat ja keksit olivat tähän tarkoitukseen juuri sopivan pehmeitä. Tästä syntyi myös toinen ajatus, jota aion kokeilla jossain vaiheessa. Haluan välillä osoittaa, että tarjoilut voivat olla vähän erilaisia eli näissä gluteenittomissakin tarjoiluissa voi käyttää vähän mielikuvitusta.

Tässä lähikuvaa gluteenittomista kääretorttuleivonnaisista. Nämäkin syntyivät kädenkäänteessä. Helppoa ja hyvää. Tässä ei täytekakkuja tarvittu.

Tarjoilut maistuivat kaikille ja aikaa näiden valmistamiseen meni 10 minuuttia. Varsinkin mökillä on kiva välistä ottaa vähän rennommin. Helppoa ja hyvää sanoi muutkin.

Maiju

Eläimellistä menoa

Viikolla eräänä päivänä koin oikein eläimellisen illan. Töiden jälkeen suunnistin Hellapoliisi Katin luokse, koska huomasin, että mun lempikoirani eli Mila on siellä ”kylässä”. Pitäähän sitä kerran viikossa käydä katsomassa, että mitä Mila-vauvalle kuuluu.

Mila oli taas oikea pusumaakari ja kuvan nappaaminen tästä durasell-pupusta oli aika vaikeaa. Mila on rakkauden lapsi ja hänellä on niin hyvä tukiverkosto ympärillään, että hänestä on tulossa kyllä sellainen rakkauspakkaus ettei paremmasta väliä.

Tämän vierailun jälkeen tultiin kotiin ja mikä siellä odottikaan? Olimme ex-työkaverin kanssa päättäneet tilata Collector-liput eli eräänlaiset keräilyliput. Kyllähän nämä liput aina perinteiset paperi- tai sähköiset liput voittaa. Lokakuussa siis ollaan valmiita Cats-musikaaliin. Odotan mahtavaa musikaalia jo nyt.

Tein vähän somehommia ja sitten isäntä houkutteli mut fillaroimaan. Täytyy myöntää, että en ole ajanut fillarilla muutamaan vuoteen, joten vähän ajatus kauhistutti, mutta samalla innostutti. Ilta oli meinaan mitä ihanin. Pääsimme vain pienen matkan eteenpäin, kun pellolla odotti mahtava näkymä varmaan 10 pupujussia siellä kirmaili keskenään. Tämä pupu leikkii tässä hieman ”näkymätöntä”.

Ajatelimme jonkin matkaa ja hämmästyin sitä, että meillä on Siltamäessä lampaita. Kuuleman mukaan kolmatta kesää nämä lampaat ovat melkein keskellä asutusta. Siltamäen laita on kyllä tosin pientalo-aluetta, joten ei nyt ihan kerrostalomaisemissa aikaansa vietä. Siltamäessähän on muuten ihanat ulkoilualueet ja vehreät maisemat eli paljon peltoja – ainakin vielä. Pakko oli pysähtyä syöttämään lampaille ruohoa.

Sitten ajettiin fillareilla seuraavaan kuvauskohteeseen eli Helsinki Vantaan rajalle. Keravanjoki siellä virtaa alhaalla.

Ilta oli todellakin upea ja taivas pilvineen hyvin kuvauksellinen.

Minä rakastan tällaista maisemaa, kun valkoiset pilvet kumpuilevat sinisellä taivaalla ja ne heijastuvat joen tai järven pintaan. Melkein mitään kauniimpaa en osaa kuvitella. Tähän tunnelmaan voi uppoutua.

Tämän jälkeen ajettiin Haltialan tilalle nauttimaan iltakahvit ja syöttämään lampaita tai ainakin kuvaamaan niitä. Ajatelkaa, että Helsingissä on näitä paikkoja, joissa voi lapset nauttia eläinten seurasta (tai vähän myös aikuisetkin). Siellä lapset ja aikuiset todellakin kilpaa syöttävät lampaille heinää tai puiden lehtiä.

Ajettiin pellon laitaa takaisin kotiin päin. Voi kuinka kaunista pellolla olikaan. Joskus pellon laidalla voi pongata vaikka yksinäisen värikkään kukkasen viljan keskellä.

Näihin tunnelmiin jätettiin Haltilala taake ja nautittiin maisemista vielä kotiin ajaessamme.

Tätä maisemaa ihailen usein kotiin tullessani, mutta tämä on vaikea kuvattava, koska paras maisema syntyy vähän korkeammalta kuvatessa (esim. bussin ikkunasta). Voi kuinka kaunista joskus onkaan, kun aurinko laskee Tammiston suuntaan.

Arki-iltanakin töiden jälkeen vielä ehtii kun vaan lähtee menemään. Näistä asioista taas sai parhaat energiat seuraavaan työpäivään. Taidankin taas ottaa tuon pyörän kulkuvälineeksi näihin muutaman kilometrin matkoihin. Olen kuitenkin aina rakastanut fillarointia.

Ihanaa lauantaita kaikille.

Maiju