Hae
Pinkit korkokengät

Työhuoneeni sai uuden ilmeen

Kun saimme eilen äidin kodin tyhjennettyä, niin alkoi seuraava projekti. Kun äidin tavaroita oli kuljetettu minunkin työhuoneelleni, niin työhuone näytti kuin sinne olisi iskenyt pommi. Siellä ei ollut enää mitään järjestystä. Melkein järkytyin, kun eilen kävin sinne viemässä mikroaaltouunin, joka ei ollut kenellekään kelvannut äidin asunnolta. Kun pikainen silmäys osoitti sen, että jotain pitää tehdä huonelle ja pian, päätin ottaa heti härkää sarvista.

Minulla on kaksi työhuonetta Hellapoliisin naapurissa. Toisella huoneella on ollut aina selkeä käyttötarkoitus eli se on ensisijaisesti kuvaushuone. Huoneeseen on kuulunut myös meikkauspöytä ja huoneen on täyttänyt myös testauksessa olevat meikkituotteet. Huoneen tärkeimmät huonekalut ovat olleet sohva ja sähköpöytä. 

Toinen huone jossain vaiheessa muistutti ”pukeutumishuonetta”. Siellä oli jossain vaiheessa vaaterekissä käyttövaatteita, joita ikään kuin säilytin työhuoneellani ja tarpeen mukaan sitten hain niitä käyttöä varten kotiin. Elokuusta saakka siellä on ollut myös Linnean ja minun vaatekirppiksen ”jäämistö”, jonka nyt ajattelin siivota kierrätykseen (tai siis omat vaatteeni).

Eilen huone näytti varastolta. Koskaan ei tilanne ole ollut tällainen, mutta nyt oli. Istuin tänään hetken keinutuolissa ja mietin, että mitä tässä nyt pitäisi tehdä ja mistä pitäisi aloittaa. Pyysin Hellapoliisi Katia käymään huoneissani ja kertomaan oman näkemyksen asiaan, hänellä on usein hyviä ideoita tällaisissa asioissa.

Olin jossain vaiheessa pelastanut Katilta muutamia huonekaluja huoneeseen ja siitäkin syystä huone alkoi täyttymään mitä ihmeellisimmistä huonekaluista. Päädyimme siihen, että nyt katsotaan huonekalut läpi ja laitetaan kiertoon ne, jotka sinne ei enää sovi. Siinä sivussa kuvattiin ne ja Kati pisti lähiseudun fb-kirppisryhmään tietoa poistoon lähteneistä huonekaluista. Tehtiin heti eikä jätetty sitäkään huomiseksi. Näin tehokkaasti pitääkin asioihin ryhtyä, niin ne tulee hoidetuksi.

Seuraavaksi mietimme, että mitkä huonekalut jäävät päähuoneeseen ja mitkä sitten toiseen. Kati heitti hyvän idean, että tee tästä toisesta olohuone ja toisesta sitten meikkaus- ja pukeutumishuone. Täydellinen idea. Vaihdoin myös jääkaapin ja kapselikeittimen toiseen huoneeseen. Sitten tuumasta toimeen, kun homma oli niin hyvin suunniteltu.

Jotain sain valmiiksi jo järjestelyn ensimmäisenä päivänä eli äitini entinen keinutuoli sai arvoisensa paikan. Keinutuolin arvostus nousi entisestään kun kuulin tarinaa, että tuolin on valmistanut aikoinaan veljeni appi-vainaa. Tuolin viereen asennettiin musiikkisoitin ja vieressä olevaan hyllyyn on vielä tulossa äidiltäni muutama esine. Huomenna jatkan vielä muutamien tavaroiden siirtelyä. Homma siis jatkuu edelleen. Huomenna pääsee tekemään asioita suomi-iskelmän soidessa taustalla.

Nythän näyttää siltä, että minuun iski järjestelykärpänen, seuraavana isken varmaan kynteni kotiini. Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu. Tulee ihan uutta puhtia juttuihin, kun saa vähän uutta ilmettä työhuoneeseen ja ehkä kohta kotiinkin.

Muistakaa, että Ammattijärjestäjä Laura sivullaan Järjestysvinkit innostaa muitakin tavaroiden järjestämiseen, minullakin taitaa kohta olla Lauralle asiaa.

Maiju

Miten eroon kodin tavaroista?

Tänään aloitimme urkalla tyhjentämään äidin asuntoa. Asunnon pitää olla kuun viimeiseen päivään mennessä tyhjä ja olimme sopineet, että joulun jälkeen ensimmäisenä arkipäivänä olemme täydessä tehossa. Olimme aikaisemmin käyneet läpi kaappeja jo jonkin verran ja jotain tavaroita oli viety ennen joulua jo kierrätykseen. Sisarukset olivat ottaneet jo sellaisia asioita äidin asunnolta, jota oli kukin ajatellut haluavansa. Kiitollinen olen siitä, että nämä kaikki asiat ovat sisarusten välillä käyneet kaikki kivuttomasti. Olemme yhdessä miettineet, että onko jollain tarvetta jollekin ja sitten tietyt asiat ovat menneet tavaroita tarvitsevalle. Sanon aina, että tavarasta ei kenenkään pitäisi tapella tässä vaiheessa.

Suurella kädellä tässä vaiheessa sitten kävimme tavaroita läpi. Lajittelimme tavaroita erilaisiin pinoihin. Tiesimme, että suuri osa on lähdössä joko kierrätyskeskukseen tai johonkin lähetysseuran kirppikselle ja mietimme, että mikä olisi paikka, johon saisimme jättää suuren osan tavaroista. Jossain vaiheessa päivää siskon tyttö lähti veljeni kanssa kierrokselle ajatuksin, että jättävät tavaroita useampaan paikkaan. He aloittivat Malmin Fidasta ja heille sanottiin, että heille saa kyllä tuoda ihan mielellään ja ottavat vastaan kaikkea pientä kodin tavaraa sekä mielellään myös koruja. Kirjoja eivät luvanneet ottaa, mutta kaikki muu kodin tavara oli tervetullutta. Olivat kyllä niin vastaanottavaisia, että tämä helpotti meidän elämää paljon.

Olimme iloisia tuosta tiedosta, koska meitähän helpotti, kun paikka oli niin lähellä äidin kotia. Pitkin päivää heitimme Fidalle useamman keikan ja pääsimme helposti suuresta osasta kodin tavarasta eroon. Toinen mitä teimme oli se, että kuvasimme isot huonekalut, joita kukaan ei ollut halunnut ja ilmoitimme Facebookin kierrätysryhmässä, että annetaan sitä ja tätä.

Naurahdimme kuinka hauskoja vastauksia tuli ja sitä, että kuinka monta elämäntarinaa siinä lyhyiden noutojen yhteydessä saimmekaan kuulla. Eräs kaveri ilmoitti heti varausta tehdessään, että tulee hakemaan äidin matkalaukun ja voi vaikka auttaa siinä samalla asunnon tyhjentämisessä. Seuraavalla oli kerrottavaan eräs omaan kohtaloonsa hyvin koskettava tarina. Äidin tavarat jatkavat elämäänsä nyt erilaisissa kodeissa ja toivotaan, että televisiot ja muut tavarat menivät tarpeeseen. Ihanan nopeita noutoja saimme toiveemme mukaisesti.

Hauskaa oli, kun meillä kolmosilla on ollut kaikilla samanlaiset villapaidat, kun ollaan oltu pieniä. Kahden paidat oli jo löytäneet tiensä meille kahdelle ja kolmannen paita löysi tänään tiensä hänen kotiinsa. Samalla tuli vastaan kuva, jossa paidat oli meidän päällä.

Siskoni halusi nämä mukit. Nauroin, että ota vaan jos kelpaa. Muistan kyseiset mukit, jotka äitini ja isäni ostivat matkamuistoksi Jaltan matkaltamme vuonna 1987. Jostain syystä nämä vaan naurattavat.

Hyllyt tyhjenivät nopeasti ja sitten jäi jäljelle näitä lahjoitettavia huonekaluja. Nopeasti lähti monet tavarat kiertoon. Toivotaan, että huomenna homma jatkuu samalla teholla.

Äitini on aikoinaan ollut viherpeukalo ja viimeisiä hänen kukkiaan oli tämä upeasti huoneiston läpi kulkenut kultaköynnös. Tämä toivottavasti jatkaa elämäänsä siskon tytön kotona, koska hän kasvatti yhdessä mummin kanssa kukkaa rakkaudella.

Kirjojen kierrätyksestä

Soitin ystävälleni Lauralle jossain välissä päivää ja kysyin hänen vinkkinsä kirjojen hävitykseen? Laurahan on ammattijärjestäjä ja on antanut minullekin todella kullanarvoisia vinkkejä. Olimme tässä vaiheessa jo seuloneet hyvät kirjat erilleen ja osan pistäneet kirjaston kirjakierrätykseen. Lauran päivän vinkki oli se, että jäljelle jäävistä kirjoista revitään sivut ja kannet erilleen. Sitten kannet pahvikeräykseen ja lehdet paperikeräykseen. Kirjat taitavat olla tänä päivänä se mitä eivät monet kierrätyspaikat halua. Kirjojen hävittäminen aiheuttaa päänvaivaa on artikkeli, joka kannattaa lukea.

Illalla äidin kodin olohuone näytti jo hyvältä.  Sohva edelleen etsii uutta kotia.  Katin kanssa keksimme, että äidin keinutuoli saa tulla työtilaani. Päätimme tehdä työhuoneelleni ”rentoutuspaikan”, jossa sijansa saa mummin keinutuoli, musiikkiräkki ja mummin yöpöytä. Esittelen sitten sen rentouspaikan, kun saan sen joskus valmiiksi. Lupasin, että myös Hellapoliisi Kati saa käydä välillä rentoutumassa työhuoneessani.

Toinko kotiin jotain?

Olen sanonut, että en tuo kotiin mitään ja kuitenkin sitten toin, miksi? Luonto ei antanut periksi muutamien tavaroiden laittamista kierrätykseen. Ajattelin viedä työhuoneelle muutaman esineen. Lamppua mietin pitkään, mutta en halunnut laittaa sitä kierrätykseen. Jos jossain vaiheessa lampulle löytyy hyvä ja rakastava koti, niin saatan luopua, mutta kierrätyskeskukseen en halunnut sitä viedä. Pari kaunista kahvikuppia minut painostettiin ottamaan. Kerroinkin aiemmin, että äidin rakkaus on näkynyt aina näissä kauniissa astioissa ja sen kunniaksi otin tuon kauniin kahvikupin sieltä mukaani. Kuitenkin olen säilyttänyt malttini ihan loppuun asti.

Tähän ei tarvita sanoja, lähti mukaan, kun ajattelin, että tämä vaan pitää muistaa aina elämässä.

 

Taas painostuksen uhrina otin lautasen työhuoneelleni, koska syömme siellä usein kavereiden kanssa hummusta ja kasviksia. Seuraavan kerran ehkä näin hienosta tarjoiluastiasta tarjottuna. Kynttilä kuulemma oli niin minun näköinen, että saatamme syödä niitä kasviksia sitten kynttilänvalossa – romanttisesti.

Olen joskus ostanut äidilleni tämä lasityön, koska tiesin äitini rakastavan punatulkkuja. Otin sen mukaani yhtenä muistoja äidistäni. Tiettyjä tavaroita katsoessani muistan aina äitini.

Vanhin siskoni oli miettinyt, että äidin kahvipurkeilla varmasti on kysyntää. Kuitenkin ne oli kaapissa viimeiseen asti. Sitten päätimme toisen siskoni kanssa, että hän ottaa toisen ja minä toisen. Nämäkin on ollut meillä aina. Pieni pala historiaa siis lähti mukaan.

Ensimmäinen tyhjennyspäivä asunnolla toi toivoa, että asiat soljuvat eteenpäin.

Saattaa olla, että meidän pitää tilata jostain vielä pakettiauto, jolla saamme viimeiset huonekalut kuljetettua mahdollisesti jonnekin sorttiasemalle, jos ei muualle saada menemään. Kuitenkin valoa näkyy jo ikkunoista.

Elämä jatkuu ja tuntuu, että kodin tyhjennys tuo jonkin asteista rauhaa olemukseeni.

Maiju