Hae
Pinkit korkokengät

Sairaan hyvää ruokaa

Kun saa välillä huokaistua, että kuinka hyvää gluteenitonta ruokaa on saanutkaan, niin silloin olo on onnellinen. Olen aikaisemminkin sanonut, että vasta keliakiadiagnoosini jälkeen opin arvostamaan ruokaa eri lailla. En enää pitänyt ruokaa itsestään selvänä. Joka ikinen kerta vielä 7,5 vuoden jälkeenkin kun saan jotain sellaista ruokaa, että tuntuu, että taivas repeää melkein alkaa itkettämään. Monille ihmisille, joilla ei ole mitään rajoitteita tuntuu, että on ihan sama mitä lappaa, sillä vaihtoehtoja löytyy aina.

Usein käytän sanontaa, että emme vaadi paljon, mutta vaadimme sen, että se mitä syömme pitää olla hyvää. Helppo juttu siis.

Tänään suuntasin Mall of Triplaan, koska piti hakea eräästä myymälästä takki, joka mun piti vaihtaa toiseen. Ajattelin, että käytän tilanteen hyväkseni ja käyn testaamassa yhden ravintolan, jonka tiesin avanneen Triplaan mestan.

Omistaja Mari Kallio on tulleet tutuksi Vanhasta kauppahallista eli Mari’s smoothiesta. Kuulin, että he ovat avanneet Triplaan Mari’s TreeHousen. Luotan heidän gluteenittomaan tietouteensa, kun heillä on perheessä keliakiaa, joten tarkkuus valmistuksessa on heille tuttua puuhaa. Ei tarvitse liikoja udella valmistustavoista. Tiedän, että he tietävät <3

Mari’s TreeHouse

Oli ihana huomata, että paikan omistaja Mari Kallio oli itse paikan päällä, kun suunnistin sinne. Pääsin samalla vähän jututtamaan heidän kahvilan toimintatavoistaan Triplassa. Toisin kuin Kauppahallissa, heillä on myös vehnää sisältäviä leivonnaisia vitriinissä. Kuitenkin gluteenittomille on tarjolla useita herkkuja vitriinistä sekä ruokalistalta löytyy vaihtoehtoja. Kannattaa siis kuitenkin mainita se gluteenittomuus kassalla, jotta tietävät, että millainen erityisruokavalioannos on valmistettava. Ravintolatoiminnassa on mukana myös Marin lapset.

Mari’s TreeHouse sijaitsee Market Zoo -alueella, jossa on lukuisia muitakin ravintoloita. Jokainen voi valita paikkansa mistä vain ravintola-alueelta, mikä helpottaa silloin, jos toinen haluaa syödä vietnamilaista ja toinen korealaista ja kolmas suomalaista ruokaa. Kaikki voivat silti ruokailla samassa pöydässä riippumatta kenen palveluntarjoajan ruokaa ostaa. Kätevää.

Valitsin listalta voissa paistettua kuhaa, muussia ja tillijogurttia. Hintaa annoksella oli 14,50 euroa, mikä mielestäni oli hyvin kohtuullinen.

Mari tarjosi minulle jälkiruokaleivoksen. Tässä oli käytetty puhdasta kauraa pohjalla, itselleni puhdas kaura käy.

Ruoka oli niin hyvää, että jokaisella suupalalla mielessäni hoin itselleni, että ”tää on niin hyvää, tää on sairaan hyvää”. Kävin kiittämässä ruokailtuani henkilökuntaa ja sanoin, että en ole aikoihin syönyt näin hyvää ruokaa.

Tiedän, että ensi kerralla aivan varmasti suuntaan myös heille. Paras asiakas on palaava asiakas. 

Maiju

I love me -messut

Vihdoinkin taas koitti vuoden odotetuimmat messut  I love me -messut. Messut, joita yleensä alkaa odottamaan kun edelliset loppuvat. Viisi vuotta juoksin kyseisillä messuilla niin, että tulin ensimmäisenä ja lähdin varmaan viimeisenä. Vedettiin messut aina täysillä kolmen päivän ajan. Noina vuosina aloitimme messuvalmistelut jo kuukautta ennen messuja ja tutkimme hyvin tarkkaan sitä, että mitä messut ovat tarjoamassa kävijöilleen. Silloin jaoimme seuraajille parhaat vinkit ennakkoon.

Nyt kaksi viimeistä vuotta olemme ottaneet rennommalla asenteella ja ilman paineita. Nyt emme ole antaneet messujen tuntua enää työltä. Silloin aiemmin se sitä meille oli. Nyt ei ole tullut edes etukäteen liikaa tutustuttua messutarjontaan. Sitä vaan toivoo, että näkee sattumalta kaiken sen mikä on itselleen tärkeää.

Lomaa töistä, jotta pääsee messuille hengaamaan

Olin ottanut perjantaiksi töistä lomaa ja aloitin aamun mediatilaisuuteen osallistumalla. Tilaisuudessa saimme tärkeimmät tiedot messuista ja esitteet mukaan. Sitten pääsimme tutustumaan messualueeseen tuntia ennen ovien avaamista. Tämä on hyvä, sillä siinä saa jonottamatta tutustua lempikohteisiinsa ilman, että joutuu jonottamaan.

Ensimmäisenä suuntasin Elina K Glitterin osastolle. Menin osastolle aika normaalin näköisenä, mutta poistuin sieltä vähän räväkämmällä lookilla varustettuna. Ostin osastolta kukkaseppeleen itselleni ja Elina loihti minulle upean glitterlookin. Suosittelen pysähtymään heidän osastollaan aina, kun tapahtumissa heidät näette. Ihanaa energiaa ja glitteriä sopivassa määrin. Elina on muutenkin niin ihana ja tuen häntä niin mielelläni siinä missä pystyn täällä somen puolella.

Tämän jälkeen pysähdyin Idun mineraalimeikkiosastolle, sieltä oli luvattu mediatapahtumaan osallistuville mineraalipuuterin mukaan matkaan. Olen joskus aikaisemminkin omistanut tällaisen puuterin, mutta siitä on vuosia. Nyt valittiin omalle iholle sopiva sävy matkaan. Tämä on apteekissa myytävä sarja, jona ulkonäkö kiehtoo ainakin itseäni kovasti. Mineraalipuuteri (saatu).

Tänä vuonna Jana Seer järjesti messuilla Nail Cup Finland -kilpailun. Kävin moikkaamassa Janaa ja antamassa voimahalin hänelle.

Jana on huoltanut jo vuosia minun kynteni vankalla ammattitaidolla. Nainen, joka tekee niin paljon tuon alan eteen. Sanon aina, että hän on alan huippuja. Enkä kehu häntä turhaan.

Samaan aikaan ja samalla areenalla taisteltiin myös hiuspuolen saralla. Upeita taidonnäytteitä.

Tässä kohtaa sitten olikin aika napata Minäkö keski-ikäinen blogin Tiian mukaan matkaani. Päätimme ottaa ensiksi hetkemme punaisella matolla. Naurettiin kun Tiia piti Instagram-stoorin puolella puhetta perheelleen. Meillä on niin halvat huvit.

Kuukausi sitten Helsinkiin Eerikinkadulle Kati Niemi avasi KN Collection shopin. Harmitti kovasti, kun en ehtinyt heidän avajaisiin, sillä hatut jos mitkä on alkaneet kiinnostamaan itseäni kovasti viimeisten vuosien aikana. Aiemmin en kokenut olevani hattuihminen ollenkaan, mutta olen viimeisten vuosien aikana löytänyt itseäni paremmin ja löytänyt ne mallit, jotka hatuissa tuovat mun parhaat puolet esiin.

Nykyään rakastan hattuja ja löysimme Tiian kanssa KN Collectionin osastolta molemmat suosikkihatut, mutta ne jäivät vain kokeiluasteelle. Tuo musta hattu jäi kummittelemaan. Ihana hattu.

Löytäjä messuilta

Messuilta etsin aina oman näköisiä juttuja ja kun näin nämä papukaijakorvikset, niin tiesin, että ne on pakko ostaa. Korviset maksoivat 24 euroa. Niistä tuli sopivasti sellainen kasarifiilis.



Vilmurin sukkahousut on minulle tuttuja jo useamman vuoden ajalta. Olen niitä aika ajoin aina ostanutkin messuilta ja käsityötapahtumista.

Nyt jäi harmittamaan, että miksi en ostanut fuksianpunaisia mustilla lintukoristeilla olevia sukkiksia. Nehän ihan huusi minua. Jotkut vastaavat olen joskus messuilta ostanut, mutta hieman erilaisilla lintukuvioilla.

Semper on tuonut gluteenittomiin piparkakkuihinsa kausimauksi appelsiinin makuisen piparkakun. Maku oli hyvä ja rapeus myös kohdillaan. Toimii. Tätä makua myynnissä vain tietyn ajan.

Näillä messuilla tapaa aina paljon tuttuja. Tämän ihanan naisen kanssa aina jutellaan ja halataan, vaikka en muista hänen nimeään. Hän on minun tapaani hyvin räväkkä ja ihastelen aina hänen tyyliään. Tällä kertaa hänen hiuksensa oli näin upeat. Väri harmaa ja siinä upeita turkoosin värisiä raitoja. Pitäisiköhän kokeilla tuollaista otsatukkaa, jossa leikataan korvan päältä kaikki pois.

Vielä päivän lopuksi tapasimme Anne Kukkohovin ja vaihdoimme kuulumisia. Siinä juteltiin Supermood Egoboostin kuulumiset ja myös Annen Punaista – Anne Kukkohovin kyydissä 24/7 -kirjaan liittyviä asioita. Kirja on vielä minulla kesken.

Sanoinkin Annelle, että ihailen hänen rohkeuttaan puhua vaikeista asioista ääneen. Itsekin kun mieluimmin puhun ääneen vaikeista asioista, kun vaikenen niistä. Tästä aiheesta saatan joskus tuon Annen vielä napata juttelemaan kanssa videolle.

Sain Annen kirjasta arvostelukappaleen sen ilmestyttyä ja se on vielä minulla kesken.

Messujen ensimmäinen päivä meni hyvällä fiiliksellä. Paljon ihania ystäviä tuli nähtyä ja paljon ihmisiä halattua. Päätin, että sunnuntaina otan vielä messupäivän itselleni ja käyn katsomassa ne jutut, jotka jäi vielä katsomatta.

Nämä on kyllä vuoden parhaat messut.

Maiju