Hae
Pinkit korkokengät

Viha täyttää ympäristöämme

Oletteko koskaan miettineet, että viha täyttää maailmaa ja toiset ihmiset miltei vihaavat toiset hengiltä? Minä olen pari viimeistä viikkoa miettinyt, että kuinka paljon vihaa on ympärillämme. Kun vihaa kylvetään ympärillemme niin ympäristö alkaa voimaan pahoin.

Itse olen aina keskittynyt mielummin hyvään kuin pahaan. Olen kuitenkin itsekin joutunut usein negatiivisen arvostelun kohteeksi. Muistan kuinka joskus päätin sen, että en anna kenenkään oksentaa päälleni ja pistin blogiin anonyymien eston. Sitä ennen jollain oli tapana käydä oksentamassa minunkin päälleni kaikki pahat olonsa. Sitten päätin, että en salli sen tapahtuvan. Päätin, että itse päätän sen, että otanko vastaan oksennukset vai enkö ota. Blogin ulkopuolella joutuu joskus kohtaamaan, mutta minä en jaksa olla innostunut tällaisten toisten ihmisten vihaajista. Sanon usein koirat haukkuvat, mutta karavaani kulkee.

 

Vihaa ympärillämme

Olen seurannut muutamia caseja sosiaalisessa mediassa viimeisten viikkojen aikana ja ihmetellyt. Ihmetellyt sitä, että kuinka joidenkin oma elämä keskittyy vain vihaan. Elämässä ei nähdä eikä koeta enää muuta kuin vihaa. Järjestellään julkisia striimauksia Youtubessa, joissa päällimmäinen tarkoitus on vain kaataa omaa pahaa oloa muiden niskaan. Keskitytään vain lynkkaamaan muut ihmiset ja lietsotaan vihaa ympärillemme.

Jotkut ihmiset, jotka ottavat jonkun ihmisen hampaisiinsa ja suurennuslasin avulla he tarkkailevat ihmistä ja keksivät hänestä koko ajan jotain pahaa sanottavaa. Odottavat, että ihminen tekee jonkun virheen ja sitten siihen isketään piikkiä johonkin heikkoon kohtaan. Anonyyminä annetaan sivaltavan miekan iskeä, isketään niin monta kertaa, että toisen on pakko lannistua. Kirjoitellaan somen eri kanavilla herjaavia juttuja ihmisestä ja nautitaan, voi että se on hauskaa jonkun mielestä. Entä jos kiusattava kyllästyy ja lähtee selvittämään tätä miekalla iskevää? Entä jos hiekkalinna särkyy jonain päivänä ja ihminen joutuu vastuuseen teoistaan. Kestääkö sitten vielä kantti? Miten asioita selitetään?

Auta armias, jos joku on liian positiivinen ja näkee asiat hyvässä valossa, niin hänen jalat on koitettava vetää pois alta ja nopeasti. Sellainen peli ei vetele, että joku on liian valoisa ja ajattelee elämästä positiivisesti.

Sitten on ihmisiä, jotka haluavat vaikeuttaa lähimmäisen elämää. Puututaan toisen ihmisen elämään ja vaikeutetaan sitä. Valitetaan esimerkiksi taloyhtiössä jonkun lähimmäisen kaikista asioista. Asioista, jotka eivät kuulu naapurille, eikä kuulu itse asiassa kenellekään muulle kuin tälle ihmiselle, joka on otettu kohteeksi.

Voisiko tämä vihaaja joskus miettiä sitä, että tämä jolle vihaansa kohdistaa saattaa elämässään kokea muitakin rankkoja asioita samalla hetkellä. Viha saattaa olla se viimeinen tekijä, joka musertaa tämän vihan kohteeksi joutuneen kokoaan. Elämä olisi muuten mallillaan, mutta se naapuri kiusaa koko ajan  siinä sivussa.

Vihan sijasta positiivisia ajatuksia

Mietin, että kun viha ruokkii vihaa, niin miksi ihmiset eivät voisi keskittyä vihan sijasta hyvään. Voisiko ajatella jokainen miettisi,  että mitä hyvää voisin sanoa lähimmäiselle sen pahan sanomisen sijasta. Me Naiset lehdessä oli hyvä artikkeli, jossa oli neuvoja vihan hallitsemiseen.

Tiedän, että tämä kuulostaa taas jonkun elämää rakastavan puheelta, mutta olen läheltä seurannut vihajuttuja niin paljon, että haluaisin, että vihaajat miettivät, että mitä voivat saada teoillaan aikaiseksi.

Päätä tänään, että lopetat ihmisten kiusamisen. Annetaan jokaisen lähimmäisen elää elämää, jolloin ei tarvitse tulla kiusatuksi. Kiusaaminen aikuisena on todella tuomittavaa. Kenenkään ei pidä tulla kiusatuksi ei minkään ikäisenä.

Maiju

Kun kirjoittaminen ei innosta

Kun kirjoittaminen ei enää nappaa, niin monta kertaa on tullut viimeisten vuosien aikana mietittyä sitä, että mitä jos lopettaisin bloggaamisen. Olen kirjoittanut blogia vuodesta 2005 eli ensi vuonna blogiurani täyttää 15-vuotta. Sitten on tullut mietittyä, että enhän minä voi, koska blogi on paras paikka niille ihmisille, jotka seuraavat minua gluteenittomuuden takia. Täältähän ihmiset hakevat sitä gluteenitonta tietoa.

Parin viimeisen vuoden aikana minua on alkanut kiinnostamaan enemmän videoiden tekeminen kuin kirjoittaminen. Varmasti monet ovat huomanneet minun kirjoittavani vähemmän kuin ennen. Syy on ollut juuri tuossa. Voi niitä aikoja, kun jaksoi kirjoittaa harva se päivä, nykyään kirjoittaminen maistuu vain noin kerran viikossa. Katsoin jossain vaiheessa tilastoja siitä, että kuinka olin kirjoittanut vuonna 2013 blogipostuksia noin 400 vuodessa. Nyt postauksia on varmaan vajaa 40, jos sitäkään.

 

 

Luulen lopettavani ja sitten kuitenkin jatkan

Jotenkin olen kaivannut elämääni jotain uutta. Olen miettinyt, että muutanko aiheita enemmän gluteenittomaan suuntaan vai mikä olisi se juttu. Sitten kuin taivaan lahjana heräsi keskustelua siitä, että onko minun paikkani kuitenkin jossain yhteisössä. Viimeiset vuodet on tullut tehtyä tätä aika yksin. Kun aikoinaan siirryin Apu-lehden alta takaisin itsenäiseksi päätin, että pysyn itsenäisenä.

Sitten kun lopetin pr-tapahtumissa juoksemisen, niin kaipasin kuitenkin rinnalle jotain ja mitä se sitten onkaan, niin sen taisin nyt löytää. EDIT: Olen ollut viimeiset vuodet 40+ -yhteisössä, mutta itsestäni johtuvista syistä en ole ollut kovinkaan aktiivinen, kun en ole käynyt tapahtumissa, joihin yhteisön jäseniä on kutsuttu. Itseäni saan syyttää siitä, että olen tehnyt asioita yksin.

Blogissani tulee puhaltamaan lähiaikoina uudet tuulet ja niistä kerron teille heti kun asiat selkenevät. Nyt kuitenkin päätin ottaa uutta intoa kirjoittamiseen ja aiheisiin. Odottakaahan vaan, en minä vielä aio lopettaa. Joulukuun alussa lupaan aktivoitua. Kirjoittamiseen saattaa tulla pieni katkos, katsotaan.

Tiia Konttinen on kirjoittanut blogissaan blogin elinkaaresta. Miten viedä blogin seuraavalle tasolle. Tuosta voi ottaa koppia ja miettiä, että voisiko siirtää itsensä vielä seuraavalle tasolle.

Ihanaa viikkoa kaikille. Ottakaa kirkasvalolamput esiin. Lampulla saatte uutta puhtia syksyn pimeisiin hetkiin. Niin minäkin tein ja heti alkoi tapahtumaan.

Maiju