Vanhuksia hoidetaan suurella sydämellä
Olen huomannut, että vanhuksia hoidetaan myös suurella sydämellä. Olen kiitollinen niille ihmisille, jotka jaksavat hoitaa vanhuksia ja olla heille ystävällisiä. Kun äitini joutui vajaa puolitoista vuotta sitten hoitokotiin hyvin nopealla aikataululla, muistan kuinka itsekin mietin, että millaista hoitoa äitini tulee saamaan. Itselleni oli hyvin tärkeää se, että äitiäni hoidetaan asianmukaisesti ja kunnioittavasti hänen muistisairaudestaan huolimatta.
Vanhukset ja heidän hyvinvointinsa on itselleni tärkeä aihe ja siitä puhun ja kirjoitan usein. Olen puhunut videolla siitä, että Alzheimer on läheisten sairaus ja kirjoittanut aiheesta monta kertaa myös blogissani. Muutamia aikaisempia kirjoituksia on muun muassa Alzheimer ravistelee välillä kovasti ja Kun äiti ei ole enää äiti.
Alzheimer potilaat arjessa
Usein kommunikointi äidin kanssa on jäänyt itselleni ainoaksi tiedoksi siitä, että mitä he tekevät hoitokodissa. Kuitenkin kun Alzheimer on taustalla, ei aina tiedä, että mikä on totta ja mikä on mielikuvitusta. Sisareni ehkä paremminkin tietää, jos on talon ulkopuolista toimintaa tiedossa.
Sain kuulla sisareltani, että äiti on menossa hoitokodin kanssa Tuomaan markkinoille. Kuulosti todella mahtavalta. Päätin lyhyellä aikataululla ottaa töistä hieman ”omaa aikaa” ja livahtaa mukaan markkinoille. Ajattelin, että tilaisuus on itsellenikin ainutkertainen. Kuulin, että hoitopaikan asukkaiden kanssa käydään milloin kauppakeskuksissa ja milloin jossain muissakin talon ulkopuolisissa tapahtumissa. Olen sitä mieltä, että muistisairaat ja vanhukset pitäisikin ottaa mukaan normaaliin elämään. Tämä oli oiva esimerkki siitä, että miten näitä asioita pitää hoitaa.
Tiesin suunnilleen ajan, jolloin äiti ja muut olivat tulossa Tuomaan markkinoille ja itse osasin sitten ajoittaa oman aikatauluni sen mukaisesti. Mietin etukäteen, että tunnistaako äiti minua ja miten hän reagoi, kun erikoisessa paikassa tulen häntä vastaan. Tilanne oli ihana. Kuljin käytävää pitkin ja näin, että sieltä nämä ”hoitokodin asukkaat hoitajineen” tulevat. Äitini alkoi osoitella minua ja selvästi näin, että hän tunnisti. Sanoin äidilleni, että ”sinä tunnisti” ja hän vastasi, että ”tunnistin sinut hatusta”. Niin hauska oli kohtaamisemme keskellä Senaatintoria.
Kiersimme hieman kojua ja kävimme nauttimassa glögit. Äidillä oli koko ajan kiire ”kotiin”, mutta se on ihan normaalia. Sairauteen kuuluu sellainen piirre, että koko ajan ollaan menossa jonnekin. Kuitenkin näin äidin silmistä, että hän viihtyi.
Kiitos
Kiitos hoitajille ja hoitokodille, että järjestätte tällaista. Kiitos siitä, että jaksatte. Arvostan jokaisen hoitajan työtä ja sitä, että teette tätä raskasta työtänne sydämellä.
Maiju