Hae
Pinkit korkokengät

Lapsuusajan joulut

Lapsuusajan joulut pysyvät muistoina sydämessäni.  Kirjoitin aiheesta 21.1.2015 ja päätin julkaista tämän kirjoitukseni tänään uudestaan.

Valokuvaaminen oli osa lapsuusajan jouluja

Meidän perheessä on otettu aina kovasti valokuvia. Isäni oli innokas valokuvaaja, joten innostukseni kuvaamiseen on varmaan periytynyt häneltä. Katselin taannoin äitini luona vanhoja valokuvia ja kiinnitin huomiota siihen, että meidän isällä oli tapana varsinkin jouluisin asetella lapset kuvauskuntoon. Hän asetteli meidät pöydälle ja siinä me hänelle poseerattiin. Hänellä oli taito ottaa hyviä kuvia meistä lapsista. Vasta vanhemmiten olen oppinut ymmärtämään sen, että kuinka hyvä silmä hänellä oli valokuvaamiseen. Olen katsellut kuvia toisin silmin kuin ennen.

Hän myös kehitti itse valokuvia. Meillä on monista kuvista identtisiä kuvasarjoja, joten olemme lapset saaneet omiin albumeihin samoja kuvia, kuin löytyy äitini luona olevista albumeista (EDIT 22.12.2019 nykyään albumit on siskoni varastossa, kun äitini koti tyhjennettiin viime vuonna).

Olen joskus kertonutkin sen, että meillä oli suurperhe. Meitä oli 7 lasta, joista me viimeisimmät olimme kolmosia. Asuimme Haagassa pienessä kaksiossa muutaman vuoden meidän viimeisten lasten syntymän jälkeen.

Nämä kuvat on otettu jouluna 1965 eli 50 vuotta sitten.

Usein jouluisin meillä kävi ”tuttu pukki”, joka oli isäni. Hänen pukeutumisensa poikkeaa hyvinkin paljon tämän päivän pukeista. Hän taisi olla niitä pohjoisen pukkeja, koska hänellä oli lapinhattu päässään. Meille lapsille pukki taisi mennä täydestä tai sitten ei.

 

Tuttu pukki?

Isälläni oli jäänsiniset silmät, joten olin joskus tunnistavinani joulupukissa myös isäni.

Tässä taisi isäni kysyä, että ”Maijukka, oletko ollut kiltti tyttö?” Isälläni oli välistä tapana puhutella minua Maijukaksi, vaikka oikea nimeni on Marjo. 

 

Hei katsokaa mitä mä sain? Ehtiikö kukaan olla kiinnostunut? Pienet lahjat toivat suuren ilon. 

 

Katsopa pukki, mä sain tällaisen paperinuken ja pukki katsoo, vai katsooko? 

Mitäköhän täältä paketista tulee? Lahjamme oli usein pieniä, mutta meille niin tärkeitä silti. Aikuisena mietin, että mistä nuo vanhemmat taikoivat näitä lahjoja? Rahaa ei ollut liiemmälti isossa perheessä. 

Kun meitä lapsia oli niin paljon, niin mehän saatiin kuusen ympärille helposti piirileikit ihan oman perheen kesken. 

Tällaisia poseerauksia meidän iskä sai meidät tekemään. Nämä eivät ole ollenkaan ainoita laatujaan. Tällaisia otettiin aina vaan uudestaan ja uudestaan. Niin, että valokuva-albumit täyttyivät ja varsinkin meidän kolmosten kuvista.

Näin joulun alla sitä välistä haluaa miettiä lapsuusajan jouleja.  Meidän joulut näin suurperheessä eivät täyttyneet suurista määristä lahjoja.

Joulussamme oli tiettyjä perinteitä, joita noudatan osaa vieläkin. Yksi asia on se, että joulupäivänä ei vierailla. Se on ainoa päivä vuodesta kun tiedän, että olen kotona. Olen kirjoittanut lapsuudestani myös täällä

Maiju

42 kommenttia

  1. Katja/Optimismiajaenergiaa kirjoitti:

    Ihania muistoja! <3 Meillä ei myöskään liikuta mihinkään aattona ja joulupäivänä. Ennen ei tapaninakaan, mutta teinistä alkaen olen karannut illalla humpalle. 😀 Ihanaa joulunalusviikkoa Maijukka! 🙂

  2. maiju kirjoitti:

    Muistot on ihania ja kiitos samoin sinulle toivoopi Maijukka 😉

  3. Tiia K kirjoitti:

    Voi että miten ihana nostalgiamatka ja nyt tiedän mistä olet perinyt kauniin siniset silmäsi. <3

  4. maiju kirjoitti:

    Isälläni taisi olla vielä sinisemmät kuin minulla 😉

  5. Anne kirjoitti:

    Ihania joulukuvia lapsuudestasi.Meilläkin kävi lapauudessani erilainen pukki kuin nämä nykyajan punanutut.Oli lammaskarvainen takki ja muistaakseni karvalakki.Pitää tarkistaa äidin luona vanhoista kuvista.Poseeraamisen taidon taisit myös oppia noilta ajoilta:)

  6. Heli-Hannele /Beach house kitchen kirjoitti:

    Olipa ihanan nostalginen ja koskettava postaus. Olet myös valokuvaustaitosi perinyt isältäsi, taidat olla todella niitä ainoita jotka saa otettua minusta edes jollain tavalla kelpaavan kuvan! Mitä upeinta & rauhallisinta joulua!

  7. Marru kirjoitti:

    Ihanat kuvat hyvine muistoineen <3

  8. Laura kirjoitti:

    Ihana postaus ja tunnelmallisia kuvia :). Rauhallista jouluviikkoa!

  9. maiju kirjoitti:

    No mä vaan tiedän ne hyvät kuvakulmat 🙂 hyvää joulua myös sinulle.

  10. maiju kirjoitti:

    Kiitos Laura. Välillä on hyvä miettiä juuriaan ja sitä, että mistä on lähtenyt.

  11. maiju kirjoitti:

    Niinpä, muistot on ihania. Elämä on muuttunut noista ajoista ihan kauhean paljon.

  12. maiju kirjoitti:

    Niinpä, varmaan poseeraustaito on todellakin lähtöjään jo tuolta.

  13. AnniK kirjoitti:

    Suloiset joulumuistelot 🙂

  14. maiju kirjoitti:

    On kiva kun on mukavia muistoja.

  15. Belladonna kirjoitti:

    Ihania kuvia mukavien muisteloiden kera. Kivoja joulunaluspäiviä!

  16. ma-te kirjoitti:

    Ihania kuvia lapsuuden jouluista, joita on kiva muistella☺
    Hyvää jouluviikkoa Sinulle Maiju ~♫~

  17. Business Woman kirjoitti:

    Ihana postaus ja ihania muistoja <3

  18. maiju kirjoitti:

    Välistä on kiva vähän kaivella muistiaan ja miettiä näitäkin 😉

  19. maiju kirjoitti:

    Onneksi isä oli niin kova valokuvaamaan, jäi muistoja.

  20. maiju kirjoitti:

    Nimenomaan. Ihania muistoja jo myös edesmenneestä isästäni.

  21. Marjo kirjoitti:

    Olipa hauska ja nostalginen joulupostaus 🙂

  22. Kati - Tavallista arkea kirjoitti:

    Ihana postaus! Mukavia muistoja 🙂

  23. Elämää Onnenpähkinässä kirjoitti:

    Lapsuuden muistot ja valokuvat ovat ihania 🙂

  24. maiju kirjoitti:

    Kiitos. Joulu herättää näitä muistoja.

  25. maiju kirjoitti:

    Muistot on ihania. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla mukavia muistoja, joita kantaa mukanaan. Tiedän kuitenkin, että näin ei ole.

  26. maiju kirjoitti:

    Eikö olekin. Silloin oli elämä niin toisenlaista.

  27. maiju kirjoitti:

    Niinhän tuossa yhden kuvassa lukee isän kirjoittamana albumissa 😉 Se on jotenkin aina mielessä kun näkee tuon kuvan.

  28. Marjukka / Fab Forty Something kirjoitti:

    Te kolmoset olette varmaan olleet hauskoja pikku vipeltäjiä! Kiva postaus!

  29. Tarjuska kirjoitti:

    Marjo sanoi pukille:Isä, isä, isä…..pukki vastasi:Säi, säi, säi….��

  30. maiju kirjoitti:

    Kuulemma meidän perässä ei aina meinannut pysyä 🙂

  31. maiju kirjoitti:

    Nimenomaan se siitä teki paljon vaikeampaa kuin tänä päivänä. Nykyajan nuoret ei välttämättä tiedä, että millaista oli ennen tuo kuvaaminen. Muistan kinofilmien ajan itsekin hyvin. Isälläni oli hyvä silmä kuvaamiseen.

  32. Paula kirjoitti:

    Ihan mieletöntä, että on noin hienoja kuvia tuolta ajalta. Supersöpöjä nuo kuvat teistä kolmosista eli onpa todellakin ollut kuvaajalla silmää ja kärsivällisyyttä kuvaamiseen. Pitää muistaa, että tuohon aikaan ei ollut digikameroita vaan se, onnistuivatko kuvat näkyi vasta kuvien kehittämisen jälkeen.

  33. Laura kirjoitti:

    Upeat muistot❤️🎄

  34. E.H kirjoitti:

    Olipa hienoja kuvia ja muistoja, olen katsonut nuo aiemminkin.
    Itsekkin olen kokenut Jouluja jossa lahjat oli pieniä. Kaikkea hyvää sinulle ja Ihanaa Joulua.

    • Maiju kirjoitti:

      Ehkä tästä syystä sitä jotenkin arvostaa jouluissa jotain muuta kuin lahjoja <3 Ihanaa joulua <3

  35. Nora kirjoitti:

    Muistan, kun olin lapsi tai olinko jo yläasteella, mutta kuitenkin joskus 1990-luvulla se oli, että yhtenä jouluna meidän joulukuusi kaatui ruokapöydän päälle, jossa oli palamassa paksu kynttilä ja ruokapöytä leimahti tuleen. Onneksi palo saatiin sammutettua ja joulukuusikin säästyi pahemmilta vahingoilta.

    Yhtenä jouluna, kun olin kahdeksan vuotias olimme Lapissa. Meillä oli sielläkin kuusi, tosin se oli vähän harvan näköinen ja lyhyt, mutta kuusi kuitenkin. Joulupukki kävi meidän lomamökissä ja minä halusin katsoa onko pukki oikea ja vedin häneltä parran pois.

    Lapsena, kun vielä jollain tapaa uskoin joulupukkiin ja tonttuihin kirjoitin joululahjalistan pukille ja pistin sen ovessa olevaan postiluukkuun. Sitten yläkerran portaissa katsoin milloin tonttu tulee hakemaan kirjeen. Jonkun ajan kuluttua sisäovi ja postiluukku aukenivat, mutta eihän kirjettä hakenut tonttu, vaan äiti tai isä. Yleensä toivoin joululahjaksi jonkun barbien tai my little ponyn. Ponit olivat minun suosikkilelujani lapsena, ne olivat oikeita aarteita.

    Minusta on kuva noin puolivuotiaana ( jouluna 1983), kun minut on laitettu istumaan nojatuoliin ja minulla on tonttulakki päässä. Annoin siskolle ja hänen miehelleen pienet joulusukat ja pienen tonttulakin, että he voivat pistää ne heidän tyttärensä päähän valokuvaa varten tänä jouluna (siskon tyttö täytti marraskuussa vuoden). Olisi kiva pistää siskon tytöstä sellainen tonttulakkikuva mun samanlaisen viereen, niin voisi vertailla, että tässä täti jouluna 36 vuotta sitten ja tässä uuden sukupolven edustaja jouluna 2019.

    Hienoja kuvia sinusta ja sisaruksistasi jouluna joskus kauan aikaa sitten =) Hyvää joulua ja onnea uudelle vuodelle ja pidähän blogisi yhtä mielenkiintoisena kuin se on ollut tähänkin asti ja pidähän värikästä pukeutumista yllä. Väriä ei ole koskaan liikaa tässä elämässä =)

  36. Nora kirjoitti:

    Tämä nyt ei ole enää tuohon jouluaiheeseen liittyvää, mutta katsoin taas kaksi sinun Youtubevideotasi (toisessa kävit Lohjalla maistelemassa gluteenittomia herkkuja ja toisessa Sokos hotel Vaakunassa), että olen itsekin aika vaativa asiakas, jos menen jonnekin kahvilaan tai ravintolaan. Aikaisemmin mulla oli enemmän tapana käydä kahviloissa ja harmitti joskus jos tarjolla ei ollut esim. pullaa tai hyviä voileipiä. Monessa paikassa voileipien välissä jonkun leikkeleen ja juuston lisäksi on yleensä vihanneksina salaatin lehti, muutama kurkkuviipale ja yksi tai kaksi tomaattiviipaletta ja joskus ehkä paprikaa. Kyllästytti ja vieläkin tuollainen, kun aina samat päällysteet voileivissä, ei oikein mielikuvituksella tehtyjä. Vihanneksia voisi käyttää päällysteinä monipuolisemmin (juusto ja leikkele ok). Itse en myöskään syö oikein keksejä enkä tykkää tuorejuustokakuista enkä hyydykekakuista. Perinteisistä mansikka-ja persikkatäytekakuista tai muista täytekakuista, joissa hedelmiä tai marjoja pidän, mutta niiden on oltava kosteita ja meheviä, ei kuivakoita. Pullissa suosikkejani ovat esim.perinteinen korvapuusti, rusinapulla, voisilmäpulla ja dallaspulla (sellainen missä vaaleankeltaista voimaisen rahkan näköistä keskellä ja pulla tehty kierteen muotoon), mutta nekään eivät saa olla kovin kuivia tai eivät oikein maistu. Englantilainen hedelmäkakku on hyvää myös.

    Aikoinaan mulla oli välillä myös tapana käydä syömässä ABC:llä lounasta, jos en jaksanut laittaa ruokaa. Kerran yhellä ABC:llä jossa tapasin käydä perunamuussi oli niin pahaa, etten pystynyt syömään sitä, oli jotenkin liisterimäistä ja päätin sitten, että seuraavalla kerralla menen yhdelle toiselle ABC:lle syömään. Täällä toisella ABC:llä havaitsin, että siellä oli monipuolisempi salaattivalikoima ja ruokakin maistui paremmalta.

    Joskus olen kysynyt, jos kahvilassa ei ole kuin juustokakkua ja jotain pullankänttyä tai keksejä, että eikö ole muuta. Tai jos suolaisista on vain jotain sellaista, jota sillä hetkellä ei tee mieli tai josta en niin välitä, että eikö ole voileipää. Yleensä mieluiten otan kahvilassa voileivän tai jotain muuta suolaista, jos haluan ottaa jotain kavin tai teen tai kaakaon kanssa. En ole oikein makean perään, en ole edes lapsena ollut. Joskus tosin syön suklaata tai pullan.

    • Maiju kirjoitti:

      Gluteenittomana olen joutunut joskus kysymään, että ”söisitkö itse tällaista”. Siinä vähän nieleskellään 🙂 Onneksi meillä on varaa valita. Vasta gluteenittomana tajusin arvostaa enemmän sitä, että mitä tarjolla on <3

  37. Nora kirjoitti:

    Näinpä. Jotkut eivät osaa asettua toisen ihmisen asemaan. Olen tällä hetkellä työskentelemässä yhdessä kierrätyskeskuksessa ja jotkut eivät oikein tajua, että kierrätyskeskus ei ole mikään jätteenkäsittelylaitos (kaatopaikka). Vaikka asiakkaille ollaan monta kertaa sanottu, että vain ehjää ja puhdasta vaatetta ja tavaraa ja sama asia lukee myös nettisivuilla, niin välillä tulee enemmän tai vähemmän likaisia vaatteita ja rikkinäisiä astioita yms. On tullut likaisia alushousuja, likaisia sukkia, puseroita, joissa helmassa reikiä jne. Tätä ennen olin yhdessä toisessa kierrätyskeskuksessa ja sinne tuli joskus myös esimerkiksi paperisilppua, kangassilppua ja todella likaisia alushousuja (pinttyneitä). Joskus on tehnyt mieli sanoa, jollekin asiakkaalle, että ostaisitko itse tällaisia vaatteita. Jotkut eivät sitten tajua.

    Myös se miten kohtelee toista ihmistä on joiltain enemmän tai vähemmän hukassa tai sitten ei aina ymmärretä/tiedetä miten sanat voivat toiseen vaikuttaa. Esimerkiksi puhutaan vähättelevään/törkeään yms. sävyyn ihmisistä, joilla on joku sairaus tai vamma, haukutaan seksuaali-ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia (itse vähän vierastan sanaa vähemmistö, sillä ihmisiähän me kaikki vain ollaan), haukutaan nuoria/vanhoja/työttömiä/ihmisiä joilla ei ole samantasoinen koulutus kuin sinulla (esim. joku korkeammin koulutettu haukkuu alemmin koulutettua tai päinvastoin) jne. Olisi hyvä ajatella, että jos haukkumisen/väheksynnän/arvostelun kohde olenkin minä, niin mite itse suhtautuisin asiaan.

  38. Tuija kirjoitti:

    Nostalgisia muistoja ja tyyli hyvin samantapainen kuin meilläkin 60 -luvulla. Olette suloinen kolmikko kuvissa. Isäsi on ollut aikaansa edellä, kun on ollut ihanasti läsnä ja tallentanut tärkeitä hetkiänne.
    Tuolloin lahjat olivat merkittäviä, kun niitä ei ollut montaa. Eveliina -nukkeni muistan saaneeni noin kolmivuotiaana ja sillä leikin pitkään ja vielä omatkin lapset sitä hellivät. Mieluusti annan meidän pikkuisimpammekin sitä paijailla leikki-iässä.
    Joulutraditioista on sälynyt meille jouluaaton ja joulupäivän rauhoittaminen kotioloon. Joulupäivä on perinteinen pyjamapäivä, jolloin on ihana nauttia joulun tunnelmasta.
    Toivotan sinulle antoisaa alkanutta vuosikymmentä! Sydämellisin terveisin Tuija

    • Maiju kirjoitti:

      Minusta tuntuu, että isäni oikein innostui kolmosten syntymästä ja tsemppasi vielä enemmän meidän kanssa. On kyllä ihana kun on upeita muistoja lapsuudesta kuvien muodossa <3 Ihanaa uutta vuotta sinulle myös <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *