Hae
Pinkit korkokengät

Ryhtiliike elämään

Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisi tehdä ryhtiliike elämään. Kuinka helposti sitä joskus antaa mennä välillä sieltä missä aita on matalin. Vuosikymmenen alussa pistin itseni kuosiin. Silloin tuli sellainen tunne, että on vaan pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää.

Vuosi 2011 oli kaiken kannalta silloin hyvin merkittävä. Kärsin kolmen olkapääleikkauksen jälkeenkin tuona syksynä kovista kivuista olkapäässäni. Sellaisista, että yhden syksyn elin nukkumatta ja elin kauheassa kipuhelvetissä. Olkapäässäni oli tuolloin syksyllä todettu vielä leikkausten jälkeen nivelrikko ja lääkäri ei kauheasti antanut minulle toivoa. Olin mielestäni kokeillut jo kaiken, kunnes otin yhteyttä ravintovalmentaja Tiina Hälvään.  Tiinan avulla sain lopulta avun sekä kiputiloihini sekä myös löysin silloin avaimen parempiin ruokailutottumuksiin. Seuraavana vuonna sairastuin keliakiaan ja olin onnellinen siitä, että olin Tiinan avulla jo oppinut löytämään ruokavaliooni paljon uutta. Vuodet 2011 ja 2012 ovat siis olleet merkittäviä juttuja ruokavalioni kannalta. Tiinan ja keliakian avulla opin syömään säännöllisesti. Tämä asia on ollut paras oppi ruokavaliossani ja kantanut tähän päivään saakka. Tiina Hälvän innostavia kirjoituksia löytyy täältä. Sanon aina, että Tiina pelasti mut takaisin elämään.

Ryhtiliike elämään jälleen kerran

Elämässä tulee kuitenkin välillä sellaisia aikoja, kun tuntuu, että ei jaksa tsempata syömisiään niin paljon kuin pitäisi. Hallitsen ihan sairaan hyvin sen, että miten tulisi syödä. Tiedän myös hyvin sen, että jos tsemppaan  niin voin itsekin taas paljon paremmin. Mietin ja mietin, että miksi en kykene aina tekemään asioita niin kuin pitäisi. Olen kirjoittanut usein ruokavaliostani.

 

Tiedän, että syyt, joihin itse vetoan aina on tekosyitä.  Se, että päivät venyvät töissä ja työ imee liikaa energiaa itsestäni ei riitä syyksi. Toinen asia, mikä syö energiaani on äitini sairaus, eikä sekään riitä syyksi. Näiden asioiden takia minun pitäisi tsempata enemmän pitämään itsestäni huolta. Minun siis pitäisi jaksaa enemmän, jotta jaksan myös noita energiaa vieviä asioita elämässäni. Tiedän ja tiedostan tämän asian ihan mielettömän hyvin.

Olen puhunut aiheesta useamman kerran työpaikkalääkärin kanssa ja hänelle sanoin ennen joulua, että ”minä niin tiedän, että jotain tarttee tehdä ja lupaan sen nyt tehdä”. Viimeiset pari vuotta on ollut tunne, että ei vaan ole jaksanut. Nyt päätin, että se on nyt minusta kiinni, että miten jatkan elämääni. Liian pitkään on enemmän kuin yksi veroarvo ollut punaisella eli yli viitearvojen. Mielestäni se on aina niin hälyttävää.

Mitä minun tulee muuttaa?

Olen siinä suhteessa helpossa asemassa, että minun ryhtiliikkeeni tarvitsee vain pieniä asioita, jotta elämäni paranee. Minulla on se vuosikymmen sitten tekemäni ryhtiliike pohjalla ja sieltä on ruokavaliooni jäänyt todella hyviä asioita matkaan. Kuitenkin on näitä ”kiireestä” johtuvia huonojakin tullut viimeisen parin vuoden aikana matkaan.

  • valmisruuat työpäivinä
  • harkintaa leivän kanssa
  • sokeripitoiset karkit ja pullat
  • makuvedet
  • satunnaisesti kavereiden kanssa huonot valinnat ravintolassa

Näistä asioista on helposti muutettavissa se, että valmisruokien sijaan valmistan ruuat itse puhtaista raaka-aineista. Leipä ei ole varmasti suuri ongelma, kun valitsen gluteenittomista leivistä ne parhaat vaihtoehdot sekä mietin, että mitä leivän päälle jatkossa laitan. Karkit eivät ole päivittäinen ongelma, mutta satunnaisesti saatan syödä niitä aika ajoin. Karkit saivat jäädä vuodenvaihteesta lukien, koska aloitin juuri 109 päivää kestävän ”karkkilakon”. Karkkilakkoa en edes koe mitenkään vaikeana toteuttaa, koska karkit eivät ole osa jokapäiväistä elämääni.  Makuvedet vaihdoin juuri kivennäisveteen. Jatkossa aion pizzan tai hamppareiden sijaan käydä kavereiden kanssa syömässä paikoissa, joista saa valittua terveellisempiä vaihtoehtoja.  Helppoa kuin heinänteko. Mielestäni nämä asiat ovat hyvin pieniä, eikä mulle mitenkään vaikeita toteuttaa.

 

Mikä on jo hyvin tällä hetkellä?

Osittain ruokavaliossani on paljon hyviä asioita. Tämän takia minulla on siis hyvä pohja jo valmiina.

  • säännöllinen ruokarytmi
  • etukäteen suunnitellut arkipäivän ruuat
  • syön paljon salatteja ja kasviksia eri muodoissa (rakastan värikästä ruokaa)
  • rakastan puuroa sekä puuron kera nautittuna marjoja
  • gluteeniton ruokavalio auttaa helpommin kieltäytymään tarjoiluista kylässä / tilaisuuksissa

Koska ruokavaliossani on paljon hyvää jo valmiiksi tiedän, että nautin näistä muutoksista. Koen, että en joudu tekemään mitään suuria muutoksia. Sellaisia, jotka vaatisivat minulta paljon. Olen ollut siinä suhteessa hyvässä asemassa kun olen keliakiani takia saanut monta kertaa työterveyshuollosta ravintoterapeutin apua. Ilman keliakiaa en varmasti tekisi jo valmiiksi näin hyviä valintoja, kuin nyt teen.

Tulen jatkossa varmasti kirjoittamaan taas enemmän ruokavaliostani ja siitä, että miten tämä ryhtiliike elämään -projektini edistyy. Tällä hetkellä olen into piukeena.

Teen tämän kaiken ihan puhtaasti oman terveyden takia. Tiedostan sen, että olen 57-vuotias ja tämän nuoremmaksi en enää tule. Jos aion jaksaa paremmin ikääntyessäni tämä ryhtiliike on minulle nyt tärkeä asia. Olemme luvanneet kavereiden kanssa tsempata toisiamme syömisessä, liikunnassa sekä henkisessä hyvinvoinnissa.

Liikunnan suhteen käyn edelleenkin salilla ja  yritän sen suhteen vielä enemmän. Lisäksi kävely, jonka kanssa koitan tsempata koko ajan jatkuu. Tämän lisäksi mietin, että josko pääsisi taas vaikka pelaamaan sulkapalloa kaverin kanssa. Tässä on tavoitetta kerrakseen vuodelle 2020. Tällä mennään taas eteenpäin.

Jos joku seuraajani miettii, että miksi ei ole motivaatiota. Suosittelen katsomaan Olet mitä syöt -sarjaa MTV3:lta. Olen katsonut lomani aikana koko viime vuoden tuotantokauden ja sanon, että jos se ei avaa silmiä, niin sitten ei mikään.

Eteenpäin sanoi mummo lumessa.

Seuraatko minua myös muissa somen kanavissani? Minut löytää eri kanavista täältä: Instagram, Facebook, Twitter, Youtube.

Maiju

 

10 kommenttia

  1. Nora kirjoitti:

    Olen aina syönyt kasvispainotteisesti ja vuosien myötä, erityisesti sen jälkeen kun muutin itsekseni asumaan kasvisten osuus ruokavaliossani on vain kasvanut. Nykyään saatan välillä syödä pelkkää kasvisruokaakin. Punaista lihaa syön hyvin vähän, kalaa välillä ja ennen niin monesti kaapistani löytyvä kanakin on vähän vähentynyt. Ainakin tuo kana on sellainen asia, että jos syön sitä enemmän saattaa tulla paha olo, joskus on jopa pitänyt mennä oksentamaan. Ehkä ruumiini ei enää niin paljon kestä lihaa, kun se on tottunut kasvisvoittoiseen ruokaan ja välillä jopa pelkkään kasvisruokaan. Mun siskokin on aina syönyt kasvisvoittoisesti ja nykyään hän ja hänen miehensä syövät enemmän kasvisruokaa kuin liharuokaa, taitavat syödä lähes yksinomaan kasvisruokaa ellen väärin muista. Äitikin tykkäsi syödä kasvisruokia ja tehdä niitä, vaikka söi välillä myös lihaakin, mutta kasvisruaat olivat enemmän hänen mieleensä ja kala. Olen aina ollut hoikka eikä ole tietoa lihomisesta kauheasti. Ehkä tämä on peritynyt suvusta, erityisesti isän puolelta, jossa kaikki ovat enemmän tai vähemmän hoikkia. Ylipainoa ei siis ole. Säikähdin kerran, kun menin käymään isän luona, että miten isä on niin hoikka/laiha, mutta hän onkin aina liikkunut paljon (kävellyt, pyöräillyt, hiihtänyt talvella) ja syö tavllista, enimmäkseen itsetehtyä kotiruokaa eikä taipumusta lihomiseen kauheasti ole. Suosikkikasviksiani ovat kesällä esim. tomaatit, tuoreyrteista mm. tilli ja persilja, paprika, kukkakaali, idut ja versot ja loppekesästä esim. tuoreet härkäpavut ja vihreät pavut, erilaiset kaalit kuten punakaali, valkokaali etenkin hapatettuna, kyssäkaali ja lehtikaali, bataatti ja keltaiset kurpitsat.

    2016-17 mulla oli vuoden kuntosalikortti, mutta joskus kävin salilla vain saunassa, kun en aina jaksanut kuntoilla laitteilla. Kävin myös erilaisilla jumppatunneilla kuten niska-ja hartiajumppa ja syvävenyttely. Muutaman kerran kävin kokeilemassa pilatestakin. Silloin mulla ei ollut linja-autokorttui, joten kävelin aina keskustaan salille ja takaisin. Joskus kävelin myös vähän matkan päässä sijaitsevaan isoon puutarhamyymälään kahville. Silloin kyllä laihduin, koska laihdun aika helposti jos liikunta lisääntyy ja varsinkin jos syöminen ei lisäänny samassa suhteessa. Mutta ne kilot tulleet nyt takaisin lähtötasoonsa ja ehkä hieman yli kun en enää liiku niin paljon ja syön taas säännöllisemmin.

    Makuvetenä mulla on yleensä tavallinen kylmä hanavesi (voi olla myös lähdevesi, jos haluaa tai kivennäisvesi), johon laitan sekaan esim. marjoja kuten mustikoita tai vadelmia, kesällä myös tuoreyrttejä ja kurkkua ja joskus puristan sitruunan-tai appelsiinin mehua veteen. En juo limpsoja enkä kauheasti mehujakaan, viime vuonna join tilkan keltaista jaffaa ja sitä ennen join limpsaa varmaan joskus kymmenen vuotta sitten.

    Irtokarkkeja en syö lähes ollenkaan, mun irtokarkkeina toimii kuivatut hedelmät, mutta suklaata syön joskus, myös raakasuklaatakin, mutta joskus myös konvehteja, erityisesti joulunaikaan, jos saan konvehtirasian joululahjaksi. Kahvia juon, mutta välillä on ollut aikoja, että olen ollut juomatta(kerran vuoden ja toisen kerran 1 j 1/2 vuotta ja joskus olen useamman päivän tai viikon), kun kahvi ei oikein jatkuvasti juotuna sovi mulle tai ehkä se kofeiini. Leipää syön, mutta senkin osuus on vähän vähentynyt vuosien saatossa. Valkojauhotuotteita en suosi enkä käytä lisättyä sokeria (silloin harvoin jos käytän, niin raakaruokosokeria). Keksien ja kakkujen perään en ole koskaan oikein ollut, mutta pullaa syön joskus. Kun olin lapsi äiti leipoi aika paljon, erityisesti erilaisia makeita piirakoita ja pullaa, mutta niitä ei viikolla yleensä syöty, vain viikonloppuina ja juhlapäivinä. Sipsejäkin oli vain joskus saunailtoina, kesälomareissuilla ja syntymäpäivinä, joten en ole niitäkään oikein tottunut syömään kauheasti. Sen kerran kun yleensä ostan sipsejä kotiin tulee telkkarista Euroviisut =) Alkoholia juon vähän, joskus esim. siideri tai longdrink tai puna-tai valkoviini. Tupakkaa en ole koskaan polttanut.

    • Maiju kirjoitti:

      Sinulla on kyllä todella hyvät ruokailutottumukset. Kasviksilla voimme paremmin. Sen itse opin vajaa 10 vuotta sitten. Sitä ennen en ymmärtänyt niiden päälle mitään.

  2. Nora kirjoitti:

    Loppukesästä ja syksystä ja talvesta esim. tuoreet pavut, erilaiset kaalit, bataatti…

  3. Nora kirjoitti:

    Tuon venyttelyn suhteen mun pitäis ehkä välillä vähän tsempata, kun mulla on aina ollut vähän jäykät nivet ja kireät lihakset.

    • Maiju kirjoitti:

      Itse huomaan tämän kun on tullut tuota ikää. Jos senkin ottaisi tämän vuoden tavoitteeksi, venettelyä siis enemmän.

  4. Leena kirjoitti:

    Oi, mitkä ihanat värikkäät kuvat.
    Mun pitäis laihduttaa 57kg, mutta kyllä se on työn takana.
    Kun olin omaishoitajana (äiti, isä ja veli) paino putosi pikkuhiljaa 11 kg. Kun viimeinen hoidettavani poistui keskuudestamme, painoa tuli tuo 5 kg.
    En juurikaan syö lihaa, vain broileria. Tykkään kevyistä keitoista ja hedelmistä ja kasviksistakin. Suklaata en ole syönyt vuosiin ja, jos karkinhimo tulee, ostan tarkoin valittuja irtokarkkeja alle eurolla. Eli pussin pohjalle vähän. Niitäkin tosi harvoin. Leivonnaisia en myöskään syö, kuin hyvin harvoin.
    Gluteenitonta ja laktoositonta olen syönyt puolisen vuotta, se on pitänyt vatsaongelmat kurissa.
    Siis se on varmasti liikunta, jota pitäis lisätä ja paljon. Liikuntaa rajoittaa menierentauti, jonka vuoksi en viitsi yksin lähteä pitkille lenkeille. Eikä aina olekaan seuralaista mukaan.
    Täytyis tsempata oman terveyden vuoksi, juurikin sen vuoksi, koska sokerit ja kolesterolit on vähä viitearvojen yläpuolella.
    Huomenna onkin labra kontrolli.

  5. Leena kirjoitti:

    Ups tuli vähä liikaa painonpudotusta.
    5 – 7 kg oli tarkoitus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *