Hae
Pinkit korkokengät

Joku tarvitsee apuasi

Mietin hyvin paljon tällä hetkellä sitä, että joku tarvitsee apuasi tai minun apuani.

Helsingin keskustan kadut alkavat olemaan aavemaisen hiljaisia ja ihmiset ovat linnoittautuneet koteihinsa. Itse seuraan aihetta THL:n sivuston kautta, jotta tiedän, että missä mennään. Seuraan ajankohtaista tietoa täältä. Korona on valtaamassa otteeseensa sairastuneet ja myös lisäksi monien yritysten toimeentulon. Yritykset sulkevat oviaan ja kohta on hiiren hiljaista kaduilla.

Minulla on lähipiireissä ja kontakteissani paljon pienyrittäjiä, jotka ovat yhtäkkiä joutuneet tilanteeseen, että asiakkaat ovat kadonneet ja heidän on pitänyt alkaa miettimään vaihtoehtoisia tapoja hoitaa liiketoimintaansa.

Itsekin olen viikonlopun aikana miettinyt, että voinko jotenkin auttaa heitä joilla tällä hetkellä menee yritysten kanssa huonosti. Olen aina muutenkin tehny paljon pienyrittäjien eteen ja usein pyyteettömästi. Monet näistä pienyrittäjistä on ystäviäni.

 

Joku tarvitsee apuasi – voinko tehdä jotain?

 

Olen liittynyt Facebookin kautta muutamiin yritysten ryhmiin, jossa talkoovoimin on mietitty, että mitä voisimme tehdä – yhdessä. Itse ole luvannut auttaa somemarkkinoissa eli siinä missä itse pystyn ja kykenen.  Sen lisäksi olen luvannut verkostoilleni, että he voivat jakaa yritysten tietoja ja kertoa palveluistaan minun verkostoilleni. Tein Facebookiin ketjun ja myös Instagramiin tätä varten. Pieniä tekoja minulta ja mahdollisesti isoja yrityksille. Toivottavasti pienistä eleistäni on hyötyä jollekin yrittäjälle, joka tuskailee toimeentulonsa kanssa juuri nyt.

 

Oh My Goodness

Kävimme lauantaina parissa ruokapaikassa Villen kanssa.  Ensiksi kävimme Kalliossa Vaasankatu 14 sijaitsevassa Oh My Goodness -kahvilassa. Mietimme Villen kanssa, että mikä olisi sellainen pieni paikka, joka tarjoaa meidän makuun hyvää ruokaa. Päädyimme tällä kertaa tähän kahvilaan. Vasta käynnin jälkeen kuulinkin, että juuri heillä oli suuri huoli huomisesta. Tästä syystä tuli itselle tunne, että kehut meni juuri oikeaa osoitteeseen tällä kertaa ja oikealla hetkellä. Ihana palvelu ja palvelu, joka sopii gluteenittomilla ja vegaanisille. 

 

Oh My Goodness

Oh My Goodness

Maris StreeHouse

Kävimme vielä myöhemmin Triplassa ja siellä valikoitui kahvipaikaksi jo aiemmin tutuksi tullut Maris StreeHouse, josta olen aiemmin kirjoittanut täällä.  Tuosta kahvilasta on tullut meille jo ikään kuin luottopaikka

Maris StreeHouse

 

Nyt on siis pakko sanoa, että jokainen meistä voisi miettiä, että voisimmeko tukea toinen toisiamme tänä vaikeana aikana. Voisiko itse tehdä jotain pieniä tekoja, joilla on hyvää tarkoittava ele jollekin toiselle osapuolelle? Jotain pyyteetöntä, eikä miettiä, että mitä minä tästä hyödyn. Miettiä, että voisinko antaa toiselle jotain hyvää, jotain ehkä joskus tulee itselle hyvänä asiana takaisin.

Elämämme vaikeita aikoja, mutta yhdessä näistä asioista selviämme. Talkootyössä elämässä eteenpäin ja toinen toistaan tukien.

Seuraatko minua jo somen muissa kanavissa?

Seuraatko minua myös muissa somen kanavissani? Minut löytää eri kanavista täältä: Instagram, Facebook, Twitter, Youtube.

Maiju

2 kommenttia

  1. Nora kirjoitti:

    Täällä meilläpäin on koronan takia suljettu jo pääkirjasto, kaupunginteatteri, uimahalli ja kohta aletaan sulkemaan kouluja. Monessa ruokakaupassa on wc-paperi loppu, kun ihmiset ovat hädissään hamstranneet sitä ja joissain kaupoissa leipä ja säilyketuotteetkin ovat vähentyneet. Keskustan kaduilla on hiljaisempaa ja linja-autoissa väljempää, kun kaikki ihmiset eivät uskalla samaan tapaan matkustaa linja-autolla kuin ennen koronaa. Itse työskentelen tällä hetkellä eräässä kierrätyskeskuksessa ja nyt koronan aikana asiakkaita on käynnyt vähenmmän. Tänään oli vielä hiljaisempaa kuin muutamana edellisenä päivänä. Korona heijastuu yritysten myyntiin ja bisnekset tarvitsevat asiakkaita, että ne pyörivät. Ilman asiakkaita ei ole myyntiä eikä oikeastaan koko yritystä. Jos ei ole asiakkaita, ei ole myyntiä ja jos ei ole myyntiä, ovet joutuu lopulta laittamaan säppiin. Meillä on tehostettu hygieniaa ja desinfiointia. Ovenkahvoja, wc-pönttöä, hanoja, valonkatkaisimia, kassapistettä yms. pintoja täytyy vähintää kerran tai kaksi päivässä desinfioda ja joka välissä pitää pestä käsiä ja laittaa käsidesiä. Minua jo tympäisee tämä ainainen käsidesin laitto. Sen ja jatkuvan käsien pesun takia kädet ovat kuivemmat kuin aikaisemmin ja rystysissä on jopa haavoja. Ihan kuin sodan uhka lähestyisi, kun Suomen rajat aiotaan pistää kiinni ja ihmiset hamstraavat tavaraa ja kauppojen hyllyt ovat osittain tyhjät. Tai joku ruton kaltainen kauhea epidemia, mustasurma. En pelkää itse koronaa, en muutenkaan ole kovin herkkä sairastumaan, kausi-inflluenssaakaan en ole koskaan saanut, vaikka en ole ottanut influenssarokotetta enää useampaan vuoteen. Se vain hieman huolettaa, jos useampi paikka pistää ovensa kiinni. Pysyvätkö ruokakaupat auki, kun en ole tottunut hamstraamaan kauheasti ruokatarpeita ja wc-paperia, shamppoota yms, kulkevatko linja-autot (en omista autoa eikä mulla ole sitäpaitsi edes ajokorttiakaan eikä tällä hetkellä polkupyörääkään), kulkeeko posti ja pysyykö posti auki yms. Tämä tapauskin kuitenkin osoittaa, että erilaisiapienempiä ja vähän suurempia kriisitilanteita voi syntyä myös meidän modernissa maailmassa ja täällä länsimaissakin. Mutta tällaisten tilanteiden keskellä olisi hyvä miettiä miten ihmiset elivät ja pärjäsivät silloin, kun oli vielä yleisesti pahoja kulkutauteja, kuoltiin synnytyksiin ja oli enemmän sotia. Miten ihmiset pärjäsivät ruton keskellä? ENtä ensimmäisen ja toisen maailmansodan? Niin, elettiin sitä silloinkin ja saatiin lapsia, rakastettiin, mentiin naimisiin ja yritettiin elää tavallista arkea. Olen myös miettinyt, että kun tätä asiaa koronasta tulee jatkuvasti uutisissa ja lehdistä saa lukea, niin ihmiset pelkäävät sitä enemmän, ainakin jotkut. Ainakin tuotteiden hamstraaminen on minusta mennyt vähän yli, mutta toisaalta ymmärrän sen huolen, että ei tiedetä miten pitkään kaupat ovat vielä auki.

  2. Nora kirjoitti:

    Tämä koronatilanne tuntuu välillä siltä kuin olisi jossain elokuvassa tai teatteriesityksessä, koska tällainen ei ole enää monille nykyihmisille arkipäivää niin kuin ihmisille vielä esimerkiksi noin sata tai kaksisataa vuotta sitten tai jos mennään ajassa vieläkin kauemmas. Satoja vuosia sitten eikä ihan niin kauaskaan tarvitse mennä, niin taudit olivat ihmisille arkipäivää. Kuolema oli läsnä ihmisten elämässä kaikenlaisissa muodoissaan elämän ensihetkistä lähtien ja ihminen sai tottua siihen. Oli kaikenlaisia vaaranpaikkoja, joissa saattoi tapahtua onnettomuuksia, oli tautiepidemioita, kuoltiin synnytyksiin, oli sotia jne. Tällaisten asioiden keskellä ihmiset oppivat luovimaan parhaan kykynsä mukaan ja elämään arkea ja juhlaa. Nykyään monille pienikin kriisi on kauhea mullistus, jota täytyy puida jopa hallituksen tasolla ja josta toimittajat kirjoittavat lehdissä, usein vähän paisutellen jos kyseessä esimerkiksi erilaiset iltapäivälehdet. On hyvä varautua asioihin ja tehdä voitavansa ja tiedottaa asioista ja huolestunut saa olla, mutta ei ole hyvä liikaa pelätä ja ylipaisutella asioita ja aina on hyvä miettiä mikä asiaa koskevista tiedoista on faktaa ja mikä ei. Eikä elämää ole hyvä jättää kokonaan elämättä ja päivittäisiä askareita tekemättä vain pelon vuoksi. Jos kaikki linnottautuisivat vain koteihinsa, pian koko yhteiskunta pysähtyisi.

    Sinä aina löydät hyviä kahviloita, joissa käydä. Ennen minäkin kävin enemmän kahviloissa kuin nykyään, tosin aika paljon samoissa paikoissa, mulla oli ennen muutama vakipaikka jossa kävin. Nykyään otan kahvin tai kaakaon tai teen mukaan kahvilasta tai esimerkiksi jonkun ruokakaupan kahviautomaatista silloin kun jotain kuumaa juomaa otann tai keitän kahvin/teen kotona, tosin joskus käyn jossain kahvilassakin silloin tällöin, mutta en enää niin usein.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *