Hae
Pinkit korkokengät

En ole unohtanut sinua äiti

Kuinka monta kertaa olen mielessäni kuiskannut viimeisten viikkojen aikana ääneen, että en ole unohtanut sinua äiti. Kuinka monta kertaa olen halunnut sinun tietävän, että olet ajatuksissani päivittäin, monta kertaa päivässä.

Kuinka monta kertaa olen soittanut viimeisten viikkojen aikana ja koittanut kertoa, että miksi emme voi sisarten kanssa tulla sinua katsomaan. Kuinka monta kertaa, olen yrittänyt selittää, että kaupungilla liikkuu sellainen ”tauti”, että nyt ei voi tulla katsomaan. Kuinka monta kertaa sinä olet sanonut ymmärtäväsi asian, että tiedät, että meillä on kiire. Kuitenkin jo taas parin minuutin päästä kysyt, että oletteko tulossa, kun kukaan ei ole ehtinyt käydä. Voi tämä on niin tuskaa.

Alzheimer

Alzheimer on tauti, jossa tietojenkäsittely vaikeutuu loppua kohden. Potilas menee maailmaan, johon on vaikea välillä päästä sisään. Joskus on hyviä hetkiä ja joskus on huonoja hetkiä.. Mielialat vaihtelevat kovasti.

Viimeisten viikkojen aikana olen miettinyt, että kuka lohduttaa äitiä silloin, kun mieli on paha? Onko kenelläkään aikaa hänelle? Pitääkö joku kädestä kiinni, silloin kun itkettää?

Tällaisia ajatuksia on päässäni ollut viimeisten viikkojen aikana. Aikana, jolloin omaiset on eristetty vanhusten elämästä pois. Aiemmin aina sai tietoa tilanteesta kun pääsimme itse käymään hoivakodissa säännöllisesti. Tällä hetkellä ei ole muuta kontaktia kuin puhelinsoitot äidille, jos hän osaa vastata puheluun. Hoitajat kyllä auttavat tässä, jos sattuvat olemaan vieressä. Aina ei ole apua vieressä.

En ole unohtanut sinua äiti

Minä ymmärrän sen, että tapaamiset on täysin kielletty. Sinä äiti et sitä ymmärrä. Me omaiset olemme yrittäneet pitää puhelimella yhteyttä sinuun. Joskus onnistuu paremmin ja joskus se onnistuu huonommin. Puhelimessa on kaksi nappulaa punainen ja vihreä. Alzheimerissä on vaikea erottaa näitä nappuloita toisistaan. Puhelimessa jää muutenkin huomaamatta niin paljon asioita.

Haluaisin kertoa sinulle, että sinä olet meidän mielessämme ja teemme kaikkemme, että saisimme nähdä sinut vaikka videopuheluiden avulla, tällä hetkellä ei hoivakotien tekniikka sitä salli. Teen töitä, että se vielä onnistuu. Lupaan sinulle. Tiedän, että tuttujen kasvojen näkeminen varmasti ilahduttaisi sinun päivääsi ja ilahduttaisi myös meitä omaisia, jotta näkisimme, että kaikki on hyvin. Olet meille niin tärkeä, että haluaisimme taata sinulle sairaudestakin huolimatta sellaisen vanhuuden, että sinun ei tarvitsisi ihmetellä, että miksi ei kukaan enää välitä sinusta. Me välitämme, voi kun sen voisi sanoa sinulle kasvokkain.

Tällä hetkellä mietin, että kuka lakkaa kyntesi, kuka laskee kanssasi rahojasi? Minä haluaisin vaan sanoa, että äiti, ei ole mitään hätään ja äiti, kaikesta vielä selvitään. Äiti emme ole unohtaneet sinua.

Kirjoitin jo aiemmin aiheesta korona ja alzheimer-tauti ja se linkki löytyy  täältä.  Pelkään itse, että vanhus taantuu, jos hän ei saa sopivasti virikkeitä poikkeustilan aikana sekä, että hänet eristetään täysin omaisista. Nyt pitää saada nopeita ratkaisuja aikaiseksi ja nopeasti keksiä ratkaisut, jotta saadaan jonkinlainen näköyhteys omaiseen säilytettyä. Näistä asioista pitää myös nyt puhua, nämä asiat ovat tärkeitä, eikä näitä saa  unohtaa.

Seuraatko minua jo somen muissa kanavissa?

Seuraatko minua myös muissa somen kanavissani? Minut löytää eri kanavista täältä: Instagram, Facebook, TikTok, Twitter, Youtube.

Maiju

18 kommenttia

  1. Tiia Koivusalo kirjoitti:

    Tämä huoli on päällä meillä kaikilla, miten läheiset ikäihmiset jaksaa.Oma mummi on virkeä mieleltään ja aika käy kotona niin pitkäksi, ei ihmiskontakteja, muuta kuin hoitajan käynti päivittäin, olisipa edes huonetoverit ja kun ei ole edes unohtamista tuomassa armoa. Miehen vanhemmista toinen ymmärtää tilanteen ja hyväksyy sen ja on kuulemma seurallisena eli luojan kiitos palvelutalo, jossa on seuraa ja ihmisiä lähellä vaikka eivät läheiset voikaan käydä ja ikävä varmasti on kova ja toinen on jo tuolla puolen alzheimerin kanssa, ettei muista edes onko käyty vai ei.

    Äitisi alzheimer on ikävä, koska hän niin hyvin muistaa teidät ja ikävöi ja ei silti ymmärrä mikä on tilanne. <3 Voimia kaikille ja etenkin vanhuksille. <3

    • Maiju kirjoitti:

      Voi sun mummi on oikea teräsmummi. Toivotaan, että mummu jaksaa tämän vaiken ajan. Tsemppiä sinne kaikkien läheisten luokse.

  2. Teija kirjoitti:

    Voi miten hyvin kuvaat omaisen osaa. Käy kurkkaamassa meidän palvelutalon Facebook sivuja (Parkinmäen palvelutalo) sieltä voisi löytyä vinkki muuallekin. Olemme järjestäneen muistisairaille asiakkaillemme ja omaisille ”ikkunatreffejä”. Muistisairaan pitää nähdä kasvot. Lisäksi meidän puhelimiin voi soittaa FaceTime puheluja. Kyllä tämän pitäisi onnistua muuallakin. Lähetän myös itse omaisille sähköpostilla kuvia ja kuulumisia. Henkilökuntaa on lisätty nyt kun omaiset puuttuvat.

    Tsemppiä sinulle ja muille omaisille!

    • Maiju kirjoitti:

      Voi Teija, sinä sait mut itkemään. Nyt kun olen tutustunut teidän toimintaan, niin sanon, että teillä täytyy vanhusten elää juuri niin onnellista elämää, kuin tällä hetkellä vanhus vaan voi <3

  3. Lady of The Mess kirjoitti:

    Voi Maiju – on varmasti vaikeaa kuulla nuo kysymykset äidiltäsi. Itse soittelemme äitini kanssa monta kertaa päivässä ja huoli on koko ajan mielessä: miten äiti jaksaa kaiken tämän. Hän sentään ymmärtää, miten tärkeää nyt on pysyä kotona ja vaikka hän päivittäin tekee lyhyen kävelylenkin, on hän ymmärtänyt, että kauppa- ja apteekkiasiat on nyt jätettävä ja annettava muiden hoitaa ne. Onneksi veljeni asuu äidin lähellä ja pystyy näissä auttamaan.
    Voimia sinulle ja meille kaikille tähän aikaan <3

    • Maiju kirjoitti:

      Kyllä vaikeaa on ja taistelen äidin eteen ja toivottavasti monien muidenkin, joilla ei ole ääntä käytössä <3 Voimia myös sinne <3

  4. Kati kirjoitti:

    Mummi asuu niin korkealla ettei ikkunatreffejö voi harrastaa🤷‍♀️

    • Maiju kirjoitti:

      Joo ikkunatreffejä ei voi järjestää, mutta ehkä sinne ”alakertaan” lasiovien taakse <3

  5. Nora kirjoitti:

    Kun mun mummi eli isän äiti oli hoitokodissa muistisairauden takia, niin ei hän aina edes muistanut milloin joku oli viimeksi käynyt katsomassa häntä, hän ei ihan aina edes muistanut kaikkia ihmisiä, jotka tulivat häntä katsomaan, ei edes ukkia (miestään). Joskus muisti isän ja ainakin vielä alkuaikoina mut ja välillä myös mun toisen tädin, joka asuu Helsingissä. Muita ei sitten niin hyvin aina muistanut. Mummin huoneessa oli vihko, johon aina kirjoitettiin milloin oltiin käyty ja mitä vierailun aikana tapahtui, niin sitten mummin luona vierailevat saattoivat siitä nähdä milloin hänen luonaan on edellisen kerran vierailtu. En tiedä minne se vihko joutui mummin kuoleman jälkeen, sitä olisi nyt näin jälkikäteen ihan mielenkiintoista lukea. Mummi oli onneksi päässyt hyvöön hoitokotiin, jossa asukkaista huolehdittiin ja jossa oli hyvää ja värikästä ruokaa.

    Mummo (äidin äiti) kyseli aiemmin, että tulenko pääsiäisenä käymään, kun hän oli ajatellut laittaa jotain ruokaa meille, mutta nyt hän on jo hieman hyväksynyt sen ettei vanhempien ihmisten luokse voi mennä nyt vierailemaan. Hänen päivänsä sujuvat niin kuin ennenkin kirjoja ja lehtiä lukiessa, televisiota katsellessa ja jos on asioita hoidettavana kuten ruokakaupassa käynti, niin hän menee kauppaan. Täällä on joissain kaupoissa yli 70-vuotiaille omat kauppa-ajat nyt koronan aikana, muistaakseni aamulla 7-8 aikaan ja mummo on käynyt hänen lähikaupassaan tuona aikana.

    Mun isä on 65-vuotias ja hän on ainakin osittain linnottautunut kotiinsa. Sentään kaupassa käy ja joskus ulkona istumassa tai kävelemässä tai pyöräilemässä, jos hyvä sää. Hän sanoi jo ennen, kun koronan takia alettiin näin paljon sulkea palveluita, että nähdään sitten kun tämä koronatilanne on laantunut. Yhen kerran hän on soittanut mulle.

    • Maiju kirjoitti:

      Joo usein ei äitikään muista, että joku on käynyt. Meillä on vihko, josta näkee, että kuka on käynyt ja koska. Nyt tosin ei vihkolla ole käyttöä. Toivotaan, että tilanne ratkeaa mahdollisimman pian <3

  6. Miniä kirjoitti:

    Anopillani on sama tilanne. Kävimme viikonloppuna päiväkävelyllä hoitokodin pihassa ja mieheni soitti osaston puhelimeen. Hoitaja tuli anopin kanssa ikkunaan ja mieheni puhui äidilleen samalla puhelimeen. Siinä huiskuttelimme toisillemme. 3. kerros, mutta parempi kuin ei mitään. Itku siinä tuli, mutta onneksi hän ei nähnyt kyyneliäni. Ensimmäisen kerran jälkeen hoitaja oli sanonut, että anoppini ei ole koskaan noussut sängystä niin nopeasti kuin silloin, kun kuuli, että poikansa on pihalla.
    Osastolta on lähetetty myös WA:lla kuvia ja mieheltäni takaisin. Eihän siinä mitään tietoturvariskiä ole, jos muita asukkaita ei kuvata ja tietävät kenen numeroon ollaan yhteydessä.

    • Maiju kirjoitti:

      Näissä asioissa on tunteet niin paljon mukana, koska kyseessä on ne lähimmäiset, joille on joskus tullut luvattua, että ”kyllä minä hoidan asiasi, kun et itse enää pysty”. Haluan kuitenkin sen onnellisen vanhuuden muistisairaudesta ym. riippumatta. Toivotaan, että keskustelmalla saamme hieman parannusta asiaan <3

      Tiedän, että asia on monille tahoille vaikea, mutta silti jollain tavalla nämä asiat pitäisi saada järjestettyä.

      Muistisairaalla on hetkiä ja on hetkiä. Jonain päivänä kuitenkin ymmäretään vähän enemmän kuin toisena. Jonain päivänä äiti on puhelimessa ymmärtänyt sen, että kukaan ei ole käynyt ja jonain hetkenä se asia unohtuu. Siltikään emme saa nyt unohtaa heitä ja heidän tarpeitaan <3

  7. Miia kirjoitti:

    Heippa, itse työskentelen muistisairaiden kanssa ja kyllä me soittelemme whatsapp video puheluita ja lähetämme kuvia. Omaiset tuovat ovelle kukkia, herkkuja ym jotka viemme asukkaille. Muutama on tervehtinyt oven suusta läheistään, pitkä turvaväli huomioiden. Toki pitää ottaa huomioon asukkaan tila miten kestää läheisen näkemisen. On tämä vaikeaa ja tuskallista aikaa. Voimia kaikille!

    • Maiju kirjoitti:

      Ihanaa kun teillä järjestyy nämä whatsapp-puhelut. Muistisairaalle on niin tärkeää saada nähdä ne tutut kasvot. Olisi ihana kun saisi näitä vaihtoehtoja. Sain kyllä itsekin viikolla puheyhteyden hoivakotiin. Jos puhumalla asiat saataisiin jotenkin hoidettua niin, että ei tarvitse huolta kantaa. Vaikeaa on aika ja toivotaan, että asiat saadaan jotenkin hoidettua <3

  8. Kaisa Huuhtanen kirjoitti:

    Luin Iltalehdestä jutun tästä blogautuksesta ja oli pakko tarttua tähän asiaan, joten etsin tämän blogin.

    Iltalehden jutussa sanottaan, että tietoturvan vaarantuminen on hoivakodin osalta kerrottu yhdeksi syyksi, miksi hoivakoti ei voi mahdollistaa videopuheluita. Tämä ei missään nimessä pidä paikkaansa, ongelma on nyt aivan jossain muualla kuin tietoturvassa. Todennäköisesti hoivakodin henkilöstön tietämättömyydessä ja tarvittavien resurssien puutteessa.

    Itse työskentelen Ikäteknologiakeskuksessa erityisasiantuntijana ja toimenkuvaani kuuluu tietää muun muassa ikääntyneiden käyttöön soveltuvista etäyhteysjärjestelmistä ja miten niitä voidaan soveltaa vaikkapa juuri hoivakotiympäristössä.

    Meidän nettisivuilta (https://www.valli.fi/tyomuotomme/ikateknologiakeskus/)
    JA FB:stä (https://www.facebook.com/ikateknologiakeskus/) löytyy tietoa aiheeseen liittyen,

    Voit myös halutessasi laittaa minulle mailia tästä, niin katsotaan yhdessä mitä olisi tehtävissä!

    Ystävällisin terveisin:
    Kaisa Huuhtanen
    Erityisasiantuntija
    Ikäteknologiakeskus
    #TeknologiaKuuluuKaikille!

    • Maiju kirjoitti:

      Kiitos Kaisa, tutustun teidän toimintaan. Pitää varmaan vinkata teistä Helsingin sotelle, vai tietävätkö he jo tästä?

  9. Johanna kirjoitti:

    Me töissä ollaan pyritty soittamaan omaisille joka viikko kuulumisia, joko hoitajan toimesta tai yhdessä asukkaan kanssa, soitellessa kysytään aina myös omaisen vointia, laitetaan kuvia, ikkunavierailuja on myös mahdollistettu. Whatsuppia ollaan koitettu pyytää käyttöön mutta jostain syystä se ei ole toistaiseksi onnistunut.
    Kohtaamiset on välillä sydäntäraastavia. Kaikin pikku keinoin yritetään saada iloa elämään.
    Itse ainakin rohkaisen omaisia soittamaan meille aina halutessaan.
    Itselleni tuli mieleen yksi keino… Voisitteko ostaa äidille jonkin halvan kännykän ja vaikka prepaid liittymän ja ladata siihen whatsupin ja pyytää hoitajia käyttämään sitä äidin kanssa, yhteyden varmasti saisi kun vain sopii hoitajien kanssa, että auttavat vaikka soittamaan. Se voisi olla nopein ratkaisu teillä.
    Omassa työpaikassani onneksi koitamme saada isolle tabletille whatsupin käyttöön ja sillä olisi sitten tarkoitus pitää yhteyttä.
    Jaksamista kaikille omaisille, kyllä me hoitajat yritämme pitää mahdollisimman hyvän huolen hoidettavista ja myöskin selittää tilannetta ja vakuuttaa heille, ettei heitä ole unohdettu.

    • Maiju kirjoitti:

      Voi kiitos <3 sanonkin aina, että hoitajat kyllä hoitavat asiat juuri siten kuin pystyvät. Hyvin paljon olen viime viikkoina jutellut myös hoivahenkilökunnan kanssa. Monet surevat sitä, että asioita ei saa toimimaan. Jossain joustetaan todella hienosti ja jossain noudatetaan sääntöjä ja pykäliä ihan kirjaimellisesti. Ihanaa kun teiltä on löytynyt luovuutta tään asian hoitamiseen. Nyt tarvitsemme juuri tällaisia vaihtoehtoja hoivakoteihin. Ihanaa kun olette <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *