Hae
Pinkit korkokengät

Vaikuttamalla voi muuttaa maailmaa

Minä toistan usein sitä, että vain vaikuttamalla voi muuttaa maailmaa.

Usein ihmiset jäävät surkuttelemaan asioita, mutta eivät tee muutoksen eteen mitään. Itse olen luonteeltani sellainen, että jos muutosta haluan, vien asiat sitten eteenpäin sellaisella voluumilla, että asioiden on vaan pakko muuttua. Viimeisten viikkojen aikana ovat varmasti monet olleet tämän asian äärellä. Meillä jokaisella on varmasti tällä hetkellä ne omat murheemme, joiden eteen pitää taistella. Itselläni se on ollut tämä vanhusten ja omaisten välinen kommunikointivälineen puute.

Lempilauseeni on ihan ehdottomasti ”jos et pyri muuttamaan mitään, mikään ei muutu”. Se on aina sitten eri asia, että miten niitä asioita lähtee viemään eteenpäin niin, että pääsee toivottuun lopputulokseen.

 

Vaikuttamalla voi muuttaa maailmaa

Vaikuttamalla voi muuttaa mailmaa vai voiko?

Olen tahtoihminen. Kun jotain tahdon ja toivon siihen muutosta, niin pusken läpi vaikka harmaan kiven, että pääse tavoitteeseen.

Usein nämä asiat vievät kyllä sitten todella paljon energiaa kun niitä puskee läpi, mutta välillä on vaan ihan pakko. Lähden usein puskemaan sellaisia asioita eteenpäin, joissa joku heikommassa asemassa oleva on jäämässä huonoon asemaan tai huomiotta. Tulee ikään kuin taistelutahto heikompien aseman parantamiseksi. Ensiksi mietin ne kanavat ja tahot, joihin pitää se vaikuttaminen osoittaa. Kannattaa aloittaa asioiden vaikuttaminen vähän ylemmältä taholta, sen olen oppinut.

Viimeisin asia, jossa puskin ja käytin paljon voimavaroja ja energiaani oli tämä hoivakotien hoidettavat asukkaat, jotka suljettiin monissa paikoissa yhteiskunnan ulkopuolelle.

Otin viimeksi asian esille blogissani ”En ole unohtanut sinua äiti” postauksessani.  Tämän jälkeen Iltalehti nosti aiheeni esiin ja se artikkeli löytyy täältä. Sen jälkeen jäin odottamaan, että mitä asiassa tapahtuu ja on tässä tapahtunutkin. Aktiivisesti Seurana Oy:n Mirka Saarisen kanssa pidettiin aihetta esillä. Jossain vaiheessa tuntui, että saimme ääntä kuuluviin. Aktiivisesti osallistin myös Helsingin sotea Twitterin kautta keskustelemaan aiheesta ja kuuntelemaan omaisia. Tunsin, että sain heiltä jossain määrin jo heti alkuunkin vastakaikua ja vastauksia.

Ihanaa on ollut se, että olen saanut ihan mielettömän ihanaa tukea hoivakotien hoitajilta ja myös erään hoivakodin johtajalta. Tuki on tullut todella tarpeeseen tässä vaiheessa itsellenikin. Tietää, että on tahkonut asiaa, johon on toivottu muutosta. En mielestäni ole edes vaatinut mahdottomia asioita.

Hoivakodeissa tapahtuu

Jäin hieman odottamaan ja jossain vaiheessa tuntui, että tilanne jumittui paikoilleen. Sitten oli taas aika herättää keskustelua. Sain selville, että Helsingin sote oli ohjeistanut seniorikeskusten asioista omalla sivustollaan. Jostain syystä näistä asioista ei vaan oltu tiedotettu omaisia, eikä kaikissa hoivakodeissakaan oltu tästä tietoisia.  Tieto oli päivitetty heidän sivustolleen ja eikä hoivakodeissa oltu vielä päästy mukaan kehitykseen. Heiltä puuttui osaaminen ja tarvittavat laitteet esimerkiksi videoneuvotteluita varten.

Tuon tiedon saatuani otin yhteyttä äitini hoivakotiin. Tällä viikolla vihdoikin sain itse olla koekaniinina heidän ensimmäisessä videopuhelussaan, joka otettiin hoivakodin ja omaisen välillä. Olen heittänyt nyt hoivakotiin päin muutamia juttuja. Selkeästi heillä on nyt hyvä suunta ja tahto saada näitä asioita vietyä eteenpäin. Kiitos heille. Edellisen postaukseni jälkeen olen saanut heiltä pari kuvaa äidistä ja ihanan videon he olivat tehneet hoivakodin Facebook-sivuillekin.

Videopuhelu itsessään oli hieno juttu, äitini ei osaa oikein enää hahmottaa lapsiaan eli sitä, että kuka on kuka. Hän kyllä muistaa, että olemme hänen lapsiaan kun hän meitä näkee. Kuitenkin nyt kuuden viikon jälkeen, kun hän ensimmäistä kertaa näki kasvoni, hän totesi ääneen, että ”Marjo”. Varmaan ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen hän muisti minun nimeni ja se meni oikein. Olin ihan hämmästynyt. Olen hokenut, että muistisairas tarvitsee kasvot. Kasvoista hän kuitenkin saa enemmän irti kuin äänestä puhelimessa.

Kiitos sote ja kiitos hoivakoti

Olen tämänkin asian suhteen ollut välillä napakka ja vaativa. Kuitenkin olen pyrkinyt puheluissa käymään tätäkin asiaa rakentavassa mielessä läpi ihmisten kanssa, joiden kanssa asiasta olen puhunut. Tänään minulle soitti Helsinki soten eräs päällikkö. Kerroin hänelle, että millaisia toiveita on omaisilla ja toivoin, että omaistenkin toiveita kuunneltaisiin, eikä jätettäisi heitä koko asian ulkopuolelle. Tämä päällikkö lupasi viedä terveiseni johtoryhmään. Kerrankin minulla oli tunne, että minua kuunneltiin. Sain kiitosta siitä, että toin heille kehitysideoita ja ne olivat kuulemma tarpeen ja asiallisia.

Toivon, että sain vietyä samalla tätä asiaa sellaiselle tasolle, että ymmärretään, että ihmisiä me kaikki ollemme ja tätä asiaa koitetaan rakentaa yhdessä.

Tällaisia ajatuksia tänään. Kyllä tämä tästä varmasti taas suttaantuu. Pidetään itsestämme ja toisistamme huolta.

Maiju

 

4 kommenttia

  1. Laura kirjoitti:

    Niin hyvä Maiju! Sä oot oiva esimerkki ❤️

  2. Nora kirjoitti:

    Sinä se saat aina asioita aikaan =) Itse en ole mikään aktiivivaikuttaja, kunhan äänestän eduskuntavaaleissa ja presidentin vaaleissa, jos sopiva ehdokas on selvillä ja tietoisesti ja tiedostamattani vaikutan sillä mitä ostan kaupasta kuten esimerkiksi ruokakaupasta.

    Ennen vappua kävin tapaamassa mummoa ja vein hänelle kukkia. Tulin kai rikkoneeni siinä koronasäädöksiä, kun yli 70 vuotiaitten luona ei saisi nyt käydä, mutta halusin ilahduttaa mummoa, kun hän on kotona ihan yksin.

    • Maiju kirjoitti:

      Minä saan voimaa siitä yrittämisestä. Ehkä sinä vähän rikoit sääntöjä. Kunhan muistaa kaikki hygieniasäännöt, niin varmaan se sallitaan. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *