Hae
Pinkit korkokengät

Silmäongelma pelottaa

Olen kärsinyt yli vuoden silmäongelmasta ja mitä pidempään se kestää sitä enemmän silmäongelma pelottaa. Kerron siitä nyt tässä, jotta tämä selittää monia asioita, joista en ole aiemmin puhunut.

Kun jäin lomalle, olin hyvin helpottunut, että pääsin lomalle. Ajattelin, että tilanne, josta olen kärsinyt jo vuoden saisi nyt hieman levähdysaikaa. Silmäni saisivat hieman lepoa.

Olen toisaalla somessa joskus maininnut siitä, että silmääni tuli reilu vuosi sitten lasiaisen irtauma. Lasiaisen irtauma sellaisenaan ei ole vaarallinen, mutta itselläni siihen liittyy vähän muutakin. Ongelma ei ole olisi varmaan niin paha, jos minulla olisi kaksi näkevää silmää, mutta kun ei ole. Olen kuitenkin kirjoittanut joskus muutama vuosi sitten siitä, että vasen silmäni on laiska. Se aiheuttaa sen, että en pysty sillä silmällä työskentelemään ja se silmä on häirinnyt minua oikeastaan vain silloin, kun silmä väsyy. Olen vuosien myötä tottunut tulemaan toimeen yhdellä silmälläni.

Nyt tämä lasiaisen irtauma tuli siihen toiseen silmääni eli oikeaan. Lasiaisen irtauma on aika tyypillinen vika, joka tulee useimmille siinä viidenkympin pintaan. Toisille se aiheuttaa vain hetkellisen ongelman, mutta toisille sitten vähän enemmän ja pidempään.

Silmäongelma pelottaa

Ongelmani siis alkoi vuoden 2019 kesäkuussa. Silloin minulle sanottiin, että ongelma kestää noin kuusi viikkoa ja sitten pitäisi helpottaa. Siinä vaiheessa ajattelin, että viime kesän kesäloman jälkeen siis pitäisi helpottaa.

Miten ongelma sitten minua kiusasi?

Kun katsoin töissä näyttöpäätteisiin (työskentelen kahdella näytöllä) silmäni salamoi, silmäni näkökenttään oli koko ajan ikään kuin hämähäkin jalkoja ja silmäni eteen tuli sumentumaa. Silmäni ei tarkentanut ja työskentely oli todella hankalaa. Minä vaan koitin kestää ja välillä itku ei ollut kaukana, kun koitin vaan pakottaa itseni näkemään. Toisinaan silmääni tuli kaksoiskuvia ja kärsin myös silmän aiheuttamasta huimauksesta, jolloin oli vaikea kävellä suoraan.

Koitin miettiä, että mitä silmälle voisi tehdä. Pyysin työnantajaa hankkimaan näyttöni eteen heijastuksen estoa varten kalvot, poistatin työpöytäni päällä olevista valaisimista sytyttymimet, työfyssari kävi katsomassa pisteen säädöt. Sen lisäksi vielä hankin näyttöpäätelasit. Olin itse hyvin aktiivinen, kun ei muutakaan voinut.

Minä vaan tsemppasin, vaikka joskus tuntui todella rasittavalta. Kun jouduin rasittamaan oikeaa silmääni, vasen silmä alkoi enemmän ja enemmän myös rasittumaan. Vasen silmä yritti auttaa, mutta ei onnistunut.

Nyt keväällä 2020 alkoi ongelma olemaan välillä ihan kestämätöntä ja päätin uudestaan ottaa yhteyttä silmälääkäriin. Silmälääkäri totesi ongelman, mutta totesi, että ei voi tehdä mitään ja sanoi, että ”koita nyt vaan pärjätä”. Muistan, että tuossa vaiheessa olin aika hajalla. Sanoin lääkärille, että on todella vaikeaa vaan koitaa pakottaa itseään näkemään, kun ei näe. Kuulemma laserilla tätä voisi koittaa korjata, mutta mun ongelmaksi tulee se, että on vain se yksi silmä, eikä uskalleta ottaa riskiä. Kuuleman mukaan, jos ongelmaa poistetaan laserilla on edessä kaihi.

Ajattelin, että se on sitten siinä ja minä vaan YRITÄN jaksaa. Kun lähdin tuolloin silmälääkärin vastaanotolta ei lääkäri voinut olla huomaamatta, että en ollut täysin tyytyväinen siihen vastaukseen, että ”koita nyt vaan pärjätä sen silmäsi kanssa”. Koskaan ei pitäisi tällaisessa tilanteessa jättää ihmistä yksin. Lääkäri oli kuitenkin jäänyt miettimään tilannettani ja soitti jälkeenpäin minulle. Soitti, että voisi kokeilla vielä yhtä asiaa, että laittaa lähetteen HUS:N näkövammayksikköön. Kuitenkin hän sanoi, että ”en anna toivoa, mutta kokeillaan nyt tämä”.

Tilanne nyt

Sain ennen lomaani ihanan puhelun HUS:sta. Hoitaja haastatteli mut puhelimessa ja sen jälkeen lääkäri teki arvion tilanteesta. Sain nopeasti vastauksen, että ”kyllä, me voimme yrittää auttaa sinua”. Tuo puhelu oli sellainen, että ajattelin sen tulleen taivaasta. Sanoin, että olen todella ”kiitollinen” avusta. Hoitaja sanoi, että ymmärtää kyllä tilanteeni täysin. Viime viikolla täytimme kuntoutushakemuksen Kelalle ja tästä tämä varmasti lähtee eteenpäin.

Olen avannut lomani aikana koneeni vain muutaman kerran. Näillä kerroilla olen joutunut tekemään töitä, että näkisin tekstin kunnolla, koska näköhäiriöt alkavat heti, kun tuijotan näyttöruutuun. Siksi tämä silmäongelma pelottaa minua. Olen aina sanonut, että jos jonkun aistin menettämistä pelkään eniten, niin se on näkö.

Pyydän anteeksi, jos tekstissä on kirjoitusvirheitä, koska katson näyttöruutua ikään kuin harson takaa. Jos en kirjoita usein, niin syy on tässä. Yritän nyt vain pärjätä. 

Aiemmin vuosia sitten silmästäni kirjoittama juttu löytyy täältä.

Tänään on loman viimeinen päivä. Katsotaan, että miten tämä tilanne tästä etenee.

Maiju

18 kommenttia

  1. Outi kirjoitti:

    Voi hitto sentäön! Toivottavasti nyt saisit pian apua tuohon silmäongelmaan. Onkohan työhön paluu oikea ratkaisu tähän tilanteeseen? Hurjasti tsemppiä Maiju ❤️

    • Maiju kirjoitti:

      Nyt ei auta muu kuin mennä töihin. Pitää katsoa tilannetta. Onneksi on nyt kuitenkin jotain apua tulossa <3

  2. Nora kirjoitti:

    Tsemppiä sinulle. Mun isällä on silmänpainetauti, ainakin toisessa silmässä ja hän joutuu käyttämään silmässä/silmissä tippoja ja käymään välillä mittauttamassa silmänpainearvonsa. Ilman tippojen käyttöä hän hän ehkä saattaa/saattaisi sokeutua ajan saatossa. Jos silmänpainetauti olisi todettu hänellä jo lapsena, hän olisi varmaan ehkä jo sokea, mutta se on todettu vasta aikuisena, ehkä silloin kun hän oli jotain 50-60 -vuoden välillä (isä täyttää tänä vuonna 66).

    Inhottavaa tuo, kun näkee kahtena. Minäkin olen joskus nähnyt ja silloin ei todellakaan voi kävellä suoraan, joutuu menemään pitkin seiniä ja tuntuu että kohta kaatuu lattialle. Minulla se varmaan on johtunut siitä, että niska ja hartiat ovat välillä aika jumissa. Mulla on ollut myös huimausta, joka on johtunut samasta syystä.

    Miten sinun äidillä menee? Mun ukilla (isän isä) on todettu alzhaimer, kuulemma vaikea-asteinen. Nyt hän on ollut terveyskeskuksen vuodeosastolla. Viimeksi kun kävin katsomassa häntä hän oli hyvällä tuulella (johtuikohan jostain lääkkeestä, jota oli annettu hänelle, sillä hänestä kaikki oli oikein ihanaa ja extraa ?), mutta välillä hän meni puheissaan omiin sfääreihin.

    • Maiju kirjoitti:

      Kiitos kommentista Nora. Mulla on onneksi ollut silmänpaineet normaalit. Kaikkea sitä ihmisille tuleekin. Äidin tauti on vähän mennyt eteenpäin. On päiviä ja on päiviä. Viimeksi oli ihana päivä, kun kävin katsomassa <3

  3. Eija Vihreäsaari kirjoitti:

    Pelottava asia tosiaan. Toivottavasti saat nyt apua. En kyllä ymmärrä, miten voit työskennellä näyttöjen ääressä koko työpäivän? Turhautumisen määrä on varmaan valtava. Moni olisi sijassasi jo luovuttanut, arvelen.
    Voimia Maiju ❤️

    • Maiju kirjoitti:

      No se on just se pahin. Kun pitää kolmea eri kohtaa tiirata. Silmän pitäisi tarkentaa, mutta se ei tarkenna. Ei auta mitään. Pitää vaan nyt seurata, että miten kehittyy. Töihin pitää mennä, kun muu ei auta.

  4. Leena Lumi kirjoitti:

    Maiju, kaikki sama koettu vasemmassa silmässä ja liian kauan ihmettelin, miksi silmäni on verestävä ja etenkin aina kun piti olla jossain kuvissa. Pahimmaallaan se oli kun eräs päätoimittaja saapui meille pyytämään minua lehtensä bloggaajaksi ja piti ottaa kuvia. Kuvat paljastavat kaiken. Silloin painuin silmälääkäriin ja minulla oli tosi kuivat silmät eli näyttöpääte ja aamutunneille lukeminen. Silmätipat auttoivat ensin gyvinkin, mutta sitten aloin nähdä vaikka mitä leijumassa silmässäni ja menin taas tutulle lääkärille. Lasiainen oli iroonnot sekä kuivuuden eli liian lellit tipat että lukemisen ja raskaan puutarhatyön takia. Sitä ei voi vähätellä, sillä jos irtaumasta ei välitä, se vetää verkkokalvon mukanaan…Sain tuhdimmat tipat ja ehdottoman määräyksen olla kahteen viikkoon tekemättä mitään raskasta. Monta vuotta meni tällä ja jatkoin vain blogia, mutta tänä vuonna, kuten tiedät, mitkä hoidot takana, lasiaine ryttäntyi ja se haittasi minua kovasti. Tuli kiire. En päässyt omalle silmälääkärille vaan hyvin kiireiselle ja epämukavalle miehelle, joka sanoi, että ei sen niin väliä, kyllä se siitä tokeentuu. Kaikkein kauheinta oli, että hän teki muutamassa sekunnissa diagnoosin alkavasta kaihista ja lievästä silmänpaineesta!!! Olin ihan sokissa, sillä millään en uskalla mennä kaihileikkaukseen, sillä äidille on tehty se kahdesti ja hän kertoi kaiken…ei onnistu minulta. Pelkään sokeutumista eniten maailmassa, sillä koko elämäni on lukemista, puutarhaa, taidetta, estetiikkaa…Ne silmänpainetipat hankin nopsasti, vaikka sanoi, että vielä ei ole kiire. Minulla on nuorempia ystäviä, jotka jo niitä käyttävät eli se on ok. Olen vähentänyt tahtia lukemisessa kovasti eli minua ei helposti enää löydä aamutunneilla lukemasta. Ja kostutustipat laitan aamun illoin. Tsemppiä sinulle ja toivotaan parasta♥♥

    • Maiju kirjoitti:

      Voi Leena tiedän niin tuskasi ja pelkosi. Olen niin usein sanonut, että näkö olisi se kaikkein pahin, mitä voitaisiin viedä. Nyt itse olen aistit valppaina ja seuraan tilannetta. Tsemppiä myös sulle <3

  5. Maikku kirjoitti:

    Ompa kurja juttu, mutta toivottavasti lääkärillä on jokin ässä hihassa!
    Voin vain kuvitella kuinka raskasta on koittaa suoriutua työpäivästä
    tällä hetkellä, valtavasti voimia ♥0

  6. Kotkotin kirjoitti:

    Mullakin on toinen silmä laiska. Ja sitten vielä ”terveessä” silmässä on jo kehittymässä jälkikasvua( leikattu 5 vuotta sitten). Laiskassa kehittymässä kaihi. Näkö muuttuu hurjaa vauhtia. Elikkä lääkärissä täytyy käydä vuosittain.

    • Maiju kirjoitti:

      Tsemppiä sinullekin. Me laiskan silmän omaavat ymmärrämme hyvin toisiamme kun tiedämme, että mitä on tulla toimeen yhdellä silmällä <3

  7. Kotkotin kirjoitti:

    Jälkikaihi

  8. Saron blogi - Sari kirjoitti:

    Näkö on kyllä se aisti, jonka itsekin soisin mieluiten jäävän ❤ Itselläkin toisessa silmässä lasiaisen kanssa ongelmaa, mutta lääkärin mukaan ei voida muuta kuin odotella lasiaisen irtoavan. (Lääkäreissä on tosiaan eroja ja tämä minun silmälääkäri oli myös sieltä tylymmästä päästä.) Onneksi sinä pääset nyt HUS:iin, olen varma että heillä on apukeinoja tilanteeseen miten tilannetta voisi vielä parantaa, vaikka itse oletkin ollut tosi aktiivinen ja tehnyt parhaasi asian eteen (lomalla lepoa silmille ja töissä kalvot ja muut säädöt). Tsemppiä Maiju!

    • Maiju kirjoitti:

      Joo jännä on, että kun haluaisi välillä sitä ymmärrystä niin sitä ei aina saa. Onneksi pääsin sinne HUS:n huomaan. On jotain toivoa.

  9. Satu // Life with Satu kirjoitti:

    Voi Maiju <3 Niin paljon tsemppiä ja jaksamista sinulle <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *