Hae
Pinkit korkokengät

Ero pitkän liiton jälkeen

Minulla on ollut monta viikkoa hiljaiseloa blogin puolella, koska meille tuli mieheni kanssa ero pitkän liiton jälkeen.

Olen aiheesta ja tunteistani puhunut Instagramin ja Facebookin puolella, koska asiaa ei voinut piilotella. Seuraajat ovat hyvin tarkkasilmäisiä. Jossain vaiheessa minulta katosi hymy ja kaiho valtasi sydämeni. Kuulun ihmisiin, jotka eivät osaa piilottaa tunteitaan muilta. Sain kymmeniä viestejä ihmisiltä päivittäin, että ”Maiju, mikä on huomaan surun silmissäsi ja kyyneleet silmäkulmissasi”. Silloin ei enää voinut asiaa peitellä. Oli pakko avautua Facebookissa ja Instagramissa.

Kuitenkin tänne blogin puolella oli miljoona kertaa vaikeamaan tulla näin henkilökohtaisen asian kanssa. Kuitenkin koin, että pitäähän mun tännekin asiaa selitellä.

Ero pitkän liiton jälkeen – yhteisellä sopimuksella

Kun kesäloman jäljiltä palasimme takaisin töihin, otimme aiheen keskusteluun. Pitkän aikaa on ollut jo tunne, että olemme liikaa kavereita. Sitten on ollut tunne, että kummallakin on omat menonsa ja harrastuksensa. Tuntui, että meillä oli enää liian vähän yhteistä. Molemmat olivat miettineet asiaa päässään, mutta toisen vaan piti se ottaa puheeksi. Kun elämässä on koko ajan ollut tosi vaikeita asioita viimeisten vuosien aikana on tuntunut, että aiheesta on vaikea keskustella. Sitä halusi aina vaan siirtää pois muiden vaikeiden asioiden tieltä ja jättää käsittelemättä.

Viimeiset vuodet ovat olleet monessa suhteessa todella haastavia. Olen itkenyt varmaan enemmän kuin koskaan. On ollut huolta äidistä ja äidin sairaudesta. Sitten on myös omien ongelmien kanssa täytynyt taistella.

Kun asia otettiin puheeksi, alkoi heti tapahtumaan. Puhumisen jälkeisenä päivänä jätimme yhteisellä hakemuksella avioerohakemuksen käräjäoikeuteen. Keskustelimme asumisasiat kuntoon ja parin päivän päästä olin saanut jo vuokra-asunnon. Tuntui, että kaikki alkoi menemään todella vauhdilla eteenpäin. Joskus tuntui, että pää ei meinannut pysyä mukana.

Seuraavaksi oli edessä varmaan se raskain vaihe eli aloin käymään kaikki kodin tavaroita läpi tyyliin: sulle, mulle ja kiertoon. Voi herran jestas kuinka raskaita olikaan nuo viikot.

 

Ystävyys on kaikkein tärkeintä

Kun olemme olleet naimisissa 36 vuotta, eikä meillä ole ihmeemmin riidelty, ei tarvinnut miettiä sitä, että miten eromme hoidamme. Päätimme heti, että katsomme yhdessä, että kummatkin pääsevät uudessa elämässään hyvin alkuun. Päätimme, että autamme toisiamme niin paljon kuin kykenemme. Olin mielessäni jo päättänyt aikoja sitten, että materiasta ei riidellä. Jos saisin päättää, niin neuvoisin kaikkia olla riitelemättä tavarasta.

Kun ero hoidetaan ilman riitoja, on ystävyyden jatkumiselle parhaat edellytykset.

Muutto elämäni ensimmäistä kertaa omilleni

Olen mennyt naimisiin 21 vuotiaana eli hyvin nuorena. Muutin kolme viikkoa sitten elämäni ensimmäistä kertaa omilleni eli yksin.

Löysin itselleni kauniin vuokra-asunnon noin kolmen kilometrin päästä vanhasta kodistani. Koti oli kuin minulle tehty. Päätimme mieheni kanssa, että katsomme, että molemmat saa sellaisen kodin, että tuntee olevansa uudessa kuin kotonaan. Olemme hankkineet molemmille uusia huonekaluja ja oman näköistä sisustusta. Yhdessä kiertelimme huonekaluliikkeitä ja etsimme koteihimme kalusteita ja sisustustuotteita. Vielä on homma vähän kesken.

Edelleenkin kun minulle tulee ”hätä” laitan viestiä miehelle, että ”mitä mä nyt teen”. Paljon pitää opetella uutta asiaa ja olen oppinut jo monta teknsistä asiaa.

 

HELPPOA EI AINA OLE

Viimeiset viikot ovat olleet todella rankkoja, mutta näistä on selvitty. Sitä on itketty ja surtu paljon, mutta viimeisten parin viikon aikana on taas hymykin palannut takaisin kasvoille. Tiedän, että tästäkin selvitään, kaikesta selvitään. Tähän haluan uskoa ja elämä jatkuu.

Kaikesta huolimatta uskon tulevaisuuteen. Ystävyytemme jatkuu ja yhteistä historiaa on vaikea pyyhkiä pois elämästä (eikä ole edes tarvetta). Me selviämme tästä molemmat.

Seuraatko minua myös muissa somen kanavissani? Minut löytää eri kanavista täältä: Instagram, Facebook, TikTok, Twitter, Youtube.

 

Maiju

14 kommenttia

  1. Timo kirjoitti:

    Meillä on 26 vuotta + 6 vuotta yhteiseloa ja nyt asumusero, ehkä liitto vielä jakuukin 🤔
    Ei juurikaan riidelty, mutta ei enää paljoa keskusteltukaan. ”Kasvomme erilleen” tai jotain siihen suuntaan.
    Tuntuu oudolta, mutta ei pahalta olla yksin, käydä kaupassa yksin, käydä kaupungilla yksin ja matkustaa yksin.
    Pitäisi kai lähteä johonkin, ettei jäisi ihan yksin🤔

  2. Maikku kirjoitti:

    On ollut upeaa huomata, kuinka kauniisti sä olet puhunut miehestäsi ja kuinka lämpimät välit teillä on erosta huolimatta. Ihan esimerkillistä, josta moni voisi ottaa mallia.
    Ihanan uuden kodin olet laittanut, todella kodikasta ja ihan sun näköistä.

    Kaikkea hyvää uuden elämän alkuun ♥

  3. Gaalanainen kirjoitti:

    Voin vaan kuvitella tuon surutyön määrän, mutta ihailen kunnioitusta välillänne. Iso halaus❤️

  4. Anneli kirjoitti:

    Liikaa kavereita toisillenne? Usein pitkässä liitossa se on hyväkin, kaveruus, sillä ikääntyessä kuitenkin suurempi intohimo ja seksualisuus vähenee ja muuttuu, se on ihan väistämätöntä ja luonnollista. Tarvitaan tietysti molempien ymmärrys ja hyväksyminen, että näin tapahtuu. Kuitenkin välitetään toisesta, tunnetaan toinen, arvostetaan. Vaikeampaa on ikääntyessä löytää ”sitä oikeaa”. Sillä ihmisellä on jo niin paljon ”taustaa”, suku, lapset, tottumukset.
    Surullista on, kun pitkä suhde päättyy.
    Tietysti joissain tapauksissa se on ainoa oikea ratkaisu, jos siihen liittuu loukkaavaa uskottomuutta, väkivaltaa tai alkoholismia.
    Mutta kukaan ulkopuolinen ei voi tietää kahden ihmisen yksityistä elämää ja siihen johtavia päätöksiä. Eikä niitä voi arvostella.
    Tällaisia ajatuksia tuli minulle, olen itse ollut jo 50 vuotta avioliitossa.
    Toivon sinulle kaikkea hyvää ! Rohkeutta, positiivisuutta !

    • Maiju kirjoitti:

      Kyllä itselläni on aina ollut se tunne mieheni kanssa, että hän on se oikea. Kuitenkin jossain vaiheessa aloimme vaan kasvamaan erillimme. Halusimme sitä tai emme <3 Kiitos tsempeistä Anneli <3

  5. Nora kirjoitti:

    Itse olen aina asunut yksin sen jälkeen, kun muutin omilleni asumaan vuonna 2004. Tässä yksin asumisessa on sekä hyvät että huonot puolensa. Hyviä on esim. että oi tehdä mitä haluaa, ei tarvitse kysyä keltään lupaa siihen minkälaista musiikkia voi kuunnella, mitä syödä, jos tv mitä sieltä katsoa, jos sauna ei tartte kysyä milloin se laitetaan päälle ja voi tulla ja mennä miten haluaa(tietenkin aikataulujen puitteissa, esim. jos töissä tai opiskelemassa)jne. Sitten enemmän tai vähemmän ikävä puoli on joskus se, ettei kukaan odota kotona(mua ei ees lemmikkieläin) ja joskus olis kiva, että olis jotain seuraa, mutta muuten yksin asuminen on ihan hyvä. Voinpahan esim. illalla kuunnella musiikkia ja tehdä ruokaa milloin huvittaa ja mitä itse haluan syödä tai olla jopa kokonaan laittamatta ruokaa jos en jaksa laittaa ja eikä tartte mennä välttämättä toisen aikataulujen mukaan nukkumaan, voi olla ihan omat aikataulut.

    Esim. monet vanhemmat ihmiset monesti asuvat ensimmäistä kertaa yksin, jos puoliso kuolee tai jos vanhemmalla iällä tulee ero. Mummo(äidin äiti, 83-v.) asuu nyt ensimmäistä kertaa yksin, kun pappa(äidin isä) vuonna 2018 kuoli. Mummo oli 19-vuotias mennessään papan kanssa naimisiin vuonna 1956 ja kahden vuoden kuluttua heillä oli jo ensimmäinen lapsikin, mun äiti.

    Mulle tuli ensimmäisenä mieleen, että voi ei, kun luin, että sinä ja miehesi olette eronneet.Kuitenkin olet saanut hyvin asiat järjestykseen, asunnonkin tosi nopeasti ja näytti olevan jo sisutustakin uudessa asunnossasi (hieno sisutus olohuoneessa, ihan sun värimaailmaa, vaaleanpunaista ja pinkkiä). Toivottavasti pärjäilet.

    • Maiju kirjoitti:

      Itsekin haluan uskoa, että paljon hyvää tässä elämässä on vielä edessä <3 Olen sisustanut uutta kotia rakkaudella ja löytänyt tästä jo oman voimanpesäni <3

  6. Vivi Vinna kirjoitti:

    Minulle kävi näin, 12 vuotta yhdessä, ero. Kasvoimme erilleen. Hänen takiaan tulin Espanjaan. Ystävinä erosimme, mutta nyt en ole kuullut hänestä moneen kuukauteen. Minä jatkoin matkaani kohti uusia tuulia, uuteen paikkaan, ilman töitä tai asuntoa. Ja sillä tiellä olen. Jotenkin ihmeellisesti olen selvinnyt… Erosta tulee kohta 3 vuotta. Aika on mennyt pelottavan nopeasti ja tuntuu, että edelleenkin olen vasta matkani alussa.

    • Maiju kirjoitti:

      Tuon erilleen kasvamisen ymmärtää vasta kun sen kokee. Ennen ne sanat tuntuivat hyvin kliseiseltä <3

  7. Leena Liimatainen kirjoitti:

    Kaikkea hyvää uuteen elämänvaiheeseen.
    Niin monta ero olen ystäväpiirissä nähnyt. On erottu sopuisasti, kuin te. Sitten niitä raivokkaita eroja riitoineen. Jokainen on ollut heille vaikeita, mutta kaikki ovat nousseet ja jatkaneet omilla tahoillaan elämää. Elämä kantaa ja ystävät ja läheiset ovat siinä mukana.
    Aurinkoa syksyysi.

    • Maiju kirjoitti:

      Itse en kestäisi eroa, jossa pitäisi riidellä ja raastaa toista. Näin on molemmille helpompaa. Helppoa asia ei ole muutenkaan <3

  8. Ei-Leen / Hempeät hepeneet kirjoitti:

    Hyvänen aika. Tämä veti minut ihan sanattomaksi. Olen elänyt mieheni kanssa 26 vuotta ja yritän miettiä, miltä ero tuntuisi omalla kohdallani. Mutta toisen parin tilannetta ei voi itse kokea, jokainen liitto ja ero ovat omannäköisiään. Toivon teille molemmille voimia selviytymiseen ja kaikkea hyvää elämänne jatkoon. Kuulostaa siltä, että ystävyytenne jatkuu edelleen ja varmasti helpottaa elämiänne erillään. <3

    • Maiju kirjoitti:

      Juuri näin. Kyllä tämä veti itsenikin hyvin hiljaiseksi. Välillä menee jo paremmin ja välillä vaan tuntuu, että itku tulee <3 Ystävyys jatkuu <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *