Hae
Pinkit korkokengät

Elämäni biisit

Minulta on toivottu blogipostausta Elämäni biisit tai ylipäätään mun musiikkimaustani. Kirjoitan ja puhun usein siitä, että musiikki on mulle niin tärkeä asia. Kuuntelen sitä sujuvasti, olen tehnyt sitä aina.

Missä liikunkin yksin, kuljen aina kuulokkeet korvillani. Jos jostain syystä kuulokkeista loppuu akku kesken matkan, tunnen olevani alaston. Olen varmaan joskus kertonut, että ensimmäiset korvalappustereot ostin kun olin 17-vuotias. Silloin tuli markkinoille Walkmanin korvalappustereot, joita kannettiin vyöhön kiinnitettynä. Arvatkaapa mitä silloin niillä kuunneltiin? No C-kasetteja tietenkin. Voi niitä aikoja ja pattereitahan niissä kului ihan syötävän paljon. Tuolloin elettiin 80-luvun alkua.

Musiikin suhteen olen aika moniruokainen. Kuitenkin on minulla on ne suosikkiartistit tai yhtyeet, jotka menevät ihan ohi kaikkien. Eniten kuuntelen iskelmää ja popmusiikkia erilaisin kokoonpanoin esitettynä. Sydäntäni lähellä on tenorit ja baritonit.

Musta tuntuu, että tästä postauksesta tulisi liian pitkä, joten keskityn tässä postauksessa miespuolisiin laulajiin ja yhtyeisiin. Teen jossain vaiheessa kakkososan ja siinä keskityn mun suosikkinaislaulajiin.

Elämäni biisit ja solistit

Miten sitten jakaisin nämä elämäni biisit teille. Kokeilen jotenkin johdonmukaisesti kertoa musiikkimaustani. Voin sanoa, että tässä ei missään tapauksessa ole kaikki musiikki, jota kuuntelen, tässä on ehkä sydäntäni eniten lähellä oleva musiikki.

Smokie

Vuonna 1974 olin 12-vuotias ja tajuntaani iski Smokie-yhtye ja biisi Living next door to alice. Veljeni muistaakseni osti tuon levyn ja kuuntelin sen salaa puhki. Ihastuin Chris Normanin ihanaan ääneen. Smokielta tuli sitten joukko hittejä, jotka osui ja upposi mun musiikkimakuuni. Koskaan en kuitenkaan itse omistanut yhtyeen levyjä. Kuuntelen niitä tänä päivänäkin aina välistä Spotify:stä. Edelleenkin niitä kuunnellessani pidän niistä kovasti.

Bee Gees

Sitten tuli vuosi 1977 ja tajuntaani iski Bee Gees ja Saturday Night Fever. Sen levyn ostin itselleni, enkä ole siitä levystä koskaan päässyt irti. Se on ollut mun sydämeeni jäänyt levy. Erään ystävän kanssa puhuimme aina, että jonain päivänä me vielä matkustamme katsomaan jonnekin heidän konserttiaan. Sitä päiväähän ei koskaan tullut. Koska yhtyeestä on enää jäljellä vain yksi jäsen, mutta heidän kappaleet elävät aina mun sydämessäni. Nyt mulla on ajatuksena ostaa tuo Saturday Night Fever -levy LP:nä, kun se on vuosien saatossa multa kadonnut.

Il Divo

Vuonna 2004 ilmestyi Il Divon ensimmäinen levy ja nämä komeaääniset miehet valloittivat sydämeni heti ensimmäisen kerran heidät kuultuani.  Aiemmin ostin ihan jokaisen levyn mikä heiltä ilmestyi. Sitten jossain vaiheessa vähän tasaannuin. Olen käynyt katsomassa Il Divoa useita kertoja. Yhtenä vuonna kun he eivät tulleet Suomeen, me lähdimme ystävien kanssa katsomaan heitä Tukholmaan. Viimeisen kerran olen nähnyt heidän esiintyvän vuonna 2019, kun he saapuivat Suomeen 15-vuotiasjuhlakiertueelleen. Silloin musta vähän tuntui, että onkohan heidät jo ikään kuin nähty. Ehkä he alkoivat jo vähän toistamaan itseään. Kuitenkin rakastan heidän musiikkiaan ja ääniään ihan mielettömän paljon. Ehkä mieleenpainuvin hetki on ollut kun istuin Hartwall Areenalla toisella penkkirivillä ja he esiintyivät ihan siinä meidän edessä.

Batrizio Buanne

Katselin joskus vuosia, vuosia sitten mökillä jotain konserttia TV:stä. Esiintyjänä oli Batrizio Buanne. Ihastuin hänen lauluihin siltä istumalta ja sen jälkeen ostin hänen levyjään sitä mukaan kuin niitä ilmestyi. Batrizio Buanne on ollut Suomessa useita kertoja, häntä en ole koskaan livenä käynyt katsomassa. Jos joskus mahdollisuus tulisi, niin aion kyllä käyttää sen mahdollisuuden. Suosittelen kuuntelemaan, ihan mielettömän upeaääninen laulaja. Itsekin kuuntelen häntä silloin tällöin ja aina vaan hänen upea äänensä valloittaa minut uudelleen.

 Matti ja Teppo

Otan tähän listaani myös mun yhden kestosuosikkini eli Matin ja Tepon. Kun olin nuori, niin musiikki oli hyvin toisenlaista. Monet nuoret kuuntelivat iskelmämusiikkia ja mulle se jäi ikään kuin veriini. Matti ja Teppo on kulkenut mun musiikkissa mukana varmaan sieltä 80-luvulta saakka. Omistan useita heidän levyjään. Uudempi tuotantokin on tullut tutuksi. Jotkut saattavat muistaa, että kävin jopa heidän jäähyväiskiertueellakin tuossa vähän toista vuotta sitten. Matista ja Teposta on syntynyt monta blogipostaustakin jo aiemmin ja tässä heistä esimerkiksi yksi postaus.

 

Petri Laaksonen

Petri Laaksonen on kuulunut mun suosikkeihini jo vuosia. Petrin konserteissa on käynyt yleensä joka vuonna joulun alla, kun hän on ollut kirkkokonserttikiertueella. Hänen musiikissaan arvostan tarinoita. Niin monet kerrat olen itkenyt kirkon penkillä ja kuunnellut tarinoita, tarinoita, jotka osuvat suoraan mun sydämeeni. Hänestä olen kirjoittanut muun muassa täällä. Ehkä koskettavimpia levyjä on ollut In memoriam -albumi, sen kanssa on muutamat itkutkin tullut itkettyä. Äidin laulua, en voi kuunnella itkemättä. Muusikko, joka koskettaa ja tässä tapauksessa usein myös itkettää mua.

Lauluyhtye Virtuoso

Nostan vielä mun yhden kestosuosikkini eli Lauluyhtye Virtuoson, joka iski aikoinaan heti, kun heidän ensimmäinen levy tuli ulos. Vuosi oli 2005. Sanon aina, että he ovat Suomen Il Divo eli komeaäänisiä miehiä kaikki. Kaikki heidän levytkin löytyvät mun levylaukustani. Heitä olen käynyt myös katsomassa livenä, tosin ensimmäistä kertaa vasta heidän 10-vuotisjuhlassaan, jossa heidän viimeisin pitkäsoittonsa julkaistiin. Silloin tutustuin heihin ja heidän kanssaan on tullut tehtyä monia erilaisia sisällöllisiä juttuja.

Olen heitä kiussannut tässä vuosien saatossa, että tahtoisin kuulla heiltä vielä lisää. Kuulolla siis ollaan, että mitä heiltä on milloinkin tulossa. Viime vuonna he julkaisivat Maailman ääriin kappaleen, joka on kuunneltavissa muun muassa Spotify:ssä ja Youtubessa. Vähän erilaisempaa kuin aikaisempi tuotanto. He ovat muuntautumiskykyisiä.

Vielä jäi monta upeaa muusikkoa nostamatta, mutta tässä ehkä tärkeimmät, minua koskettavat tyypit.

Tästä tuli huikean pitkä postaus ja paljon jäi sanomatta.

Elämäni biisit: 

Jos vielä kerron vaikka muutaman biisiin, jotka saavat mut varmasti tunteelliseksi, niin yksi on Adagio, siinä on melkein ihan sama kuka sen esittää, mutta Il Divo ja Lara Fabian ovat muun muassa sen levyttäneet sydäntä riipaisevana versiona. Toinen mikä nostaa mulla tunteet pintaan on Äiti ja se ehdottomasti Sakari Kuosmasen versiona.

Olen lukuisia kertoja kirjoittanut Iskelmästä ja vähän toista vuotta sitten kirjoitin Iskelmää sen olla pitää -artikkelin.

Maiju

10 kommenttia

  1. Nora kirjoitti:

    Hienoa, että vihdoin teit tuon musiikkipostauksen =) Jään odottamaan sen kakkososaa.

    Itse kuuntelin teininä paljon klassista musiikkia (olen varmaan joskus kertonutkin). Mozart oli ehdoton suosikkini, mutta kuuntelin myös joidenkin muiden 1700-luvun säveltäjien musiikkia, mutta myös 1600-lukujen. Myöhemmin musiikkimakuni alkoi laajentua (osin varmaan siks, kun mun sisko kuunteli teininä ja vielä myöhemminkin kaikenlaista musiikkia, mm. Beatlesia, John Lennonin sooloa, Peter Paul ja Marya, Lionel Richiä, Billy Joelia, Eminemiä, The Rasmusta) ja sitä kautta tuli tutustuttua joihinkin noistakin artisteista.

    Vähän päälle 20-vuotiaana aloin klassisen rinnalla kuunnella myös jazzia ja eri elokuvasäveltäjien musiikkia. Siitä sitten ajan saatossa laajentui poppiin ja erityisesti 1970-80 -lukujen poppiin, reggeihin, iskelmään, countryyn ja lopulta vuosien saatossa myös rockiin ja heavyyn ja bluesiin.

    Musiikin kuunteluni laajentui, kun 2010 sain tän mun kannettavan ja pääsin Youtuben ihmeelliseen maailmaan. Sitä ennen lainasin CD-levyjä kirjastosta(vielä nykyäänkin joskus lainaan) ja joskus ostin Anttilan musiikkiosastolta.

    Nykyään kuuntelen ihan kaikentyylistä musiikkia, mutta tällä hetkellä on tullut kuunneltua ehkä eniten rockia, klassista heavya, countrya, bluesia ja poppia.

  2. Nora kirjoitti:

    Tässä joitain mun suosikkeja (lista saattaa olla vähän pitkä, minä kun en osaa oikein tehdä kovin lyhyitä listoja, mutta katotaan millainen tästä tulee =D )

    Smokie ja Chris Norman
    Yksi tän hetken suurimmista suosikeista mulla on Chris Norman. Ihastuin ensin hänen vanhan bändinsä Smokien musiikkiin, kun viime vuoden joulukuussa lainasin kirjastosta bändin kolmen CD:n boksin ja sitten myöhemmin aloin kuunnella hänen soolomusiikkiaan Youtubesta. Smokielta mun suosikkeja on esim. The girl can´t help it, Wild wild angels, Lay back in the arms of someone, Run to me, San Francisco bay ja Chris Normanin soolouralta esim. Midnight lady, Some hearts are diamonds, Stay one more night, Misty mountain blue. Ja Chris Norman on yhä vedossa.

    Bee Gees
    Gibbin veljesten (Barry, Robin ja Maurice) laulua olen kuunnellut jo useita vuosia, mutta viime vuonna aloin vasta enemmän urakalla kuunnella. Bändin pojilta mun suosikkeja ovat mm. Massachusetts, To love somebody, For who the bell tolls, I start a joke, Lamplight, How deep is your love, Tragedy.

    Culture club
    Joskus vuonna 2010 tai siinä hujakoilla tutustuin tähän Boy Georgen 1981 perustettuun bändiin ja musiikki osui ja upposi. Monet tuntevat tän bändin ehkä parhaiten kappaleista Karma Chameleon ja Do you really want to hurt me. Myös Boy Georgen soolomusiikkia on tullut kuunneltua.

    Sweet
    Tämä oli 1960-luvun lopulla perustettu brittiläinen glamrockbändi, laulajana Brian Connolly. Bändin kappaleista suosikkeja ovat mm. Wig wam bam, The ballroom blitz, Fox on the run, Teenage rampage, Blockbuster.

    Mott the hoople
    1960-luvun lopulla perustettu brittiläinen pop/rockbändi. Tutustuin tähän viime vuoden lopulla ja heti osui ja upposi.

    Led Zeppelin
    Tätä bändiä olen kuunnellut jo kaksi tai kolme vuotta. Tämä on vain iskenyt. Pidän hyvin paljon esim. Jimmy Pagen kitaroinnista, mutta kyllä tuo Robert Plantkin on osunu ja uponnu (kuuntelen joskus myös Plantin soolomusiikkia).

    Whitesnake
    Nuoressa David Coverdalessa on vain jotain maagista, oli jo silloin, kun hän oli vuosina 1973-76 Deep Purplen laulusolisti. Muhun vetoaa kaikki tän bändin kaudet, niin alkuaikojen bluesrockkausi kuin myöhempi hardrockkausikin.

    Free
    Paul Rodgersin ensimmäinen bändi (oli kasassa 1968-1973, vuonna 1973 perusti bändin Bad company yhdessä Freessä olleen rumpalin Simon Kirken ja Mott the hooplessa vaikuttaneen kitaristin Mick Ralphsin sekä basisti Boz Burrellin kanssa). Paul Rodgers oli mielestäni aikoinaan todella sielukas tulkitsija (vieläkin on vedossa ja laulaa hyvin).

    Judas Priest (perustettu 1969)
    Tähän brittiläiseen heavyn yhteen kulmakiveen tutustuin ehkä kaksi tai kolme vuotta sitten. Aluksi ei ihan osunu tosi lujaa, mutta myöhemmin, kun aloin kuuntelemaan bändiä enemmän, kolahti ja kovaa. Pidän kovasti bändin laulajan Rob Halfordin äänestä (on yhä bändin laulaja, mutta nyt 2000-luvulla hänen äänensä ei ole enää ihan niin kuin ennen), joka parhaimmillaan varmaan jotain 4-6 octaavia korkea. Bändi oli Black Sabbathin ja Iron Maidenin ohella ensimmäisiä varsinaisia heavybändejä ja loi heavytyylin nahka-asuineen (bändin jäsenet alkoivat käyttää nahka-asuja vuodesta 1978) ja korkeine kiekaisuineen ja kitaransoittotyyleineen.

    Rory Gallagher
    Olen erittäin ihastunut tähän vuosina 1948-1995 eläneeseen irlantilaiseen kitaristiin ja laulaja-lauluntekijään (nytkin on soinnut tänään taustalla esim. Smokien ja Chris Normanin soolomusiikin lisäksi). Kuuntelen hänen musiikkiaan harva se päivä.Tutustuin Roryyn tän vuoden alussa ja heti kolahti. Musta Led Zeppelinin Jimmy Pagen ohella yks parhaimmista kitaristeista. Soitteli ja lauloi enimmäkseen bluesia ja rockia.

    Roy Orbison
    En muista milloin ensimmäisen kerran aloin kuuntelemaan tätä artistia, mutta on siitä jo varmaan useampi vuosi. Orbisonin ääni iskee aina vaan. Oli hieno artisti.

    Kari Tapio
    Alunperin tutustuin Kari Tapion musiikkiin mummon ja papan (äidin vanhemmat) kautta. He kuuntelivat aikoinaan paljonkin hänen musiikkiaan ja varsinkin pappa (kuoli elokuussa 2018) oli hänen faninsa (kävi kerran katsomassa ja kuuntelemassa häntä livenä konsertissa, kun oli saanut lipun synttärilahjaksi). Myöhemmin luukutin Kari Tapion musiikkia ja soittelin mulla olevat hänen levynsä puhki (toisen levyn, mikä kokoelmalevy olin ostanut Anttilasta ja toisen olin saanut mummolta joululahjaksi, en muista oliko mulla kolmaskin levy).

    Dusty Springfield
    Yks mun suosikkeja naisartisteista. Muita ovat muun muassa Shirley Bassey, Nana Mouskouri, Bonnie Tyler, LeAnn Rimes ja K.D Lang (kanadalainen laulaja-lauluntekijä).

    Näiden artistien ja bändien lisäksi tykkään kuunnella enemmän tai vähemmän myös esim. Snowy Whitea(brittiläinen blues/rockkitaristi ja laulaja-lauluntekijä), Phil Collinsin soolomusiikkia ja hänen vanhaa bändiään Genesistä, Iron Maidenia, AC/DC, Status Quo (brittiläinen rockbändi), Bob Marleyta, Miles Davisia (oli yhdysvaltalainen jazztrumpetisti ja säveltäjä), Glenn Miller orchestraa, Dean Martinia, Ennio Morricconen ja John Williamsin elokuvamusiikkia, Disneyn animaatioiden musiikkia, Hank Williamsia (oli countrymuusikko), Willie Nelsonia (countrymuusikko), Kirkaa, Chris Reaa (brittiläinen kitaristi ja laulaja-lauluntekijä), Spandau ballettia (brittiläinen popbändi, oli kasassa 1979-1991), Charles Aznavouria, Queenia.

    Mulla on tosi laaja musiikkimaku ja tässäkään ei vielä ole kaikki jota kuuntelen, mutta listasta tulisi todella pitkä, jos alkaisin luetella ihan kaikki, jota kuuntelen. Ja lista laajentuu aina silloin tällöin, kun etsin välillä uusia bändejä ja artisteja, joihin tutustua (sellaisia vanhoja ja uusia bändejä ja artisteja, joiden musiikkiin en ole vielä tutustunut, joko mulle ennestään tuntemattomia tai sellaisia tuttuja, joiden musiikkiin en vain ole tutustunut, mutta nimi ennestään tuttu).

  3. Nora kirjoitti:

    Ai niin ja unohtui yks mun suosikki, Glenn Hughes. Hän on brittiläinen basisti ja laulaja-lauluntekijä. Tuli aikoinaan tunnetuksi bändeistä Trapeze (vaikuttis siinä jostain 1960-luvun lopulta vuoteen 1973 ja sitten Deep Purplesta, jossa oli vuosina 1973-76 eli samaan aikaan kuin David Coverdale). Myöhemmin 1980-luvun lopulta tai -90-luvun alusta tehnyt soolouraa, joka jatkuu edelleen.

    Glenn Hughes laulaa eniten rockia, mutta hän taitaa erinomaisesti myös funkin. Lauluääni on hänelläkin edelleen tallessa ja mies on vedossa samaan tapaan kuin Chris Norman ja Paul Rodgers.

    Noista tenoreista sen verran, että yhteen aikaan tuli kuunneltua paljon kontratenoreita. Yksi ylitse muiden -suosikki mulla oli ranskalainen Philippe Jaroussky (tykkään edelleen, vaikka en ole kuunnellut aikoihin, mulla vieläkin kaks hänen levyään tallennettuna koneelle).

  4. Nora kirjoitti:

    Tästäkin listasta voi havaita, että kuuntelen aika paljon noiden Britteinsaarilta tulevien artistien (ei tietoinen valinta, sattumaa) ja bändien musiikkia ja toisiks eniten ehkä yhdysvaltalaista ja kolmanneks eniten suomalaista ja sit tulee muunmaalaisia kuten vaikka K.D Lang (kanadalainen) ja Charles Aznavour (ranskalainen) ja Bob Marley (oli kotoisin Jamaikalta).

    Mulle musiikin kielellä ja esittäjien kansalaisuudella ei ole väliä, mutta eniten satun kuuntelemaan englanninkielistä. Tyylilajillakaan ei väliä, jos kappale/artisti/bändi osuu ja uppoaa.

  5. Nora kirjoitti:

    Mun musiikin kuuntelu alkoi todenteolla, kun sain isältä 1990-luvun lopulla (joskus ehkä 15-vuotiaana) syntymäpäivälahjaksi Philipsin radio-cd-soittimen (on mulla vieläkin ja toimii ihan hyvin). Silloin tuli kuunneltua harva se ilta klassisenmusiikin radiokanavaa ja pyöriteltyä mun Mozart-cdlevyjä. Kauas on tultu noista ajoista, mutta musiikki soi yhä, mutta nyt raikaavat vähän toisenlaiset sävelet. Klassinen on jäänyt vähän paitsioon, mutta yhä silti muistelen ihan lämmöllä (ja joskus myös hieman huvittuneena) niitä aikoja, kun Mozart ja välillä joku muu klassinen soi, sytytiväthän ne mun kiinnostuksen musiikkiin ja sen kuunteluun.

  6. Nora kirjoitti:

    Vielä haluaisin mainita joitain mun suosikkikappaleita. Jotkut niistä ovat bändeiltä ja artisteilta, joita en muuten niin kauheasti kuuntele, mutta yksi tietty kappale on osunu ja uponnu.

    Smokielta, Chris Noraminilta ja Beegeeseltä suosikkeja ovat muun muassa ne, jotka jo tuolla ylempänä mainitsin.

    Scorpions ”Wind of change”. En muuten kauheasti kuuntele tätä bändiä, mutta tämä kyseinen kappale on musta hieno.

    Queen ”A kind of magic”, ”Who wants to live forever”. Viimeksimainitussa mua on koskettanut se, kun bändin kitaristi Brian May laulaa alussa pienen pätkän ennen kuin Freddie Mercury aloittaa lauluosuutensa. Hän laulaa niin herkästi, melkein kuiskaten, että se melkein itkettää.

    Free, esim. ”Be my friend”, ”Muddy water”. Ensimmäiseksi mainittu saa mut välillä herkistymään, siinä Paul Rodgers laulaa todella sielukkaasti.

    Mott the Hoople ”Ballad of Mott the hoople”, ”Roll away the stone”.

    Rory Gallagher, esim. ”Overnight bag”, ”Edged in blue”. Näissä kappaleissa on surumielisyyttä ja haikeutta, jotka koskettaa.

    Phil Collins ”You´ll be in my heart”, ”I wish it would rain down”.

    Skid row ”18 and life”. Tämä kyseinen kappale tältä bändiltä on musta vaikuttava. Laulu kertoo 18-vuotiaasta pojasta, joka lähtee kotoaan ja hengailee parhaan kaverinsa kanssa kadulla. Erään kerran riidan päätteeksi laulun pääosapoika tappaa kaverinsa. Tästä tulee mieleen se viime vuoden lopulla sattunut tapaus (en muista oliko Helsingissä vai missä), jossa kolme teini-ikäistä poikaa ensin kidutti kaveriaan ja sitten tappoivat hänet.

    Nana Mouskouri ”Alone”.

    Dusty Springfield ”Wherever would I be”.

    Roy Orbison ”California blue” (Kari Tapio lauloi aikoinaan nimellä ”Aikaan täysikuun”), ”I drove all night”, ”A love so beautiful”, ”Crying” (tämä viimeksi mainittu erityisesti K.D Langin versiona).

    Led Zeppelin, esim. ”No Quarter”, ”Stairway to heaven”, ”Bron-Y-Aur stomp”.

    David Coverdale (Deep Purple) ”Mistreated”, ”Soldier of fortune”.
    David Coverdale (Deep Purplen jälkeen tehdyt soololevyt ”Whitesnake” ja ”Northwinds”)esim. ”Only my soul”, ”Say you love me”.
    David Coverdale (Whitesnake, perustettu 1978)esim. ”Walking in the shadows of the blues”, ”Guilty of love”, ”The deeper the love”.

    Iron Maiden ”Hallowed be thy name”, ”Evil that men do”.

    Judas Priest, esim. ”Prisoner of your eyes”, ”Rock hard ride free”, ”Blood red skies”, ”Touch of evil”.

    AC/DC ”Highway to hell”.

    Kirka ”Hengaillaan”, ”Viimeiseen mieheen”, ”Anna käsi”.

    Matti ja Teppo ”Lähtöhetki”. Muuten en kauheasti kuuntelen tämän veljesparin kappaleita, mutta tuo kyseinen valssi on osunu ja uponnu. Se on mielestäni tosi kaunis ja siinä on kaunis sävelmä ja kauniit sanat.

    Kai Hyttinen ”Nosta lippu salkoon”. Alunperin tämä kappale on yhdysvaltalaisen bändin Dawn ja Tony Orlando (myös nimillä Dawn ja Dawn feat. Tony Orlando) tulkitsema ”Tie a yellow ribbon around the old oak tree”.

    Marko Maunuksela ”Uuteen valoon”. Yhteen aikaan kuuntelin Marko Maunukselan levyä ”Uuteen valoon” paljon. Tämä kyseinen nimikappale tuo positiivista tsemppiä ja antaa uskoa elämään.Pidän laulun sävelmästä ja sanoista paljon.

    Lisään vielä, että unohtui tosiaan mainita myös mun yks tosisuosikki John Denver (oli country-ja folkartisti). Hän on aivan ihana. Häneltä mun suosikkeja on mm. ”Sweet surender”, ”Some days are diamonds, some days are stones”, ”Annie´s song” (suomeksi laulettu nimellä ”Oot mun kaikuluotain”).

  7. Nora kirjoitti:

    Jep, musiikki kiinnostaa, samoin elokuvat ja kirjallisuus. Voisin jutella näistä aiheista vaikka kuinka. Musiikkia tulee kuunneltua lähes päivittäin tai ainakin vähintään silloin, kun olen kotona. Nuorempana olin melkoinen elokuvafriikki, nyt musiikki on vähän kiilannu eelle, tosin tykkään kuunnella paljon myös tuota elokuvamusiikkia, niin siinä nämä kaksi asiaa yhdistyy. Harmi vain, ettei ole kauheasti ihmisiä, joiden kanssa näistä aiheista voisi jutella. Keskustelupalstoilla jonkun verran, mutta ei ihan aina sielläkään.

    Myös tuo maalaustaide kiinnostaa jonkun verran ja siitä sekä tuosta kirjallisuudesta voin onneksi jonkun verran jutellan mummon (äidin äiti) kanssa, kun häntä kiinnostaa paljon nämä aiheet ja jonkun verran myös isän, kun häntä kiinnostaa tuo maalaustaide.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *