Hae
Pinkit korkokengät

Suru-uutinen yllättää aina

Vaikka tietää, että lähtö voi olla lähellä, niin suru-uutinen yllättää aina kuitenkin.

Kuinka monta kertaa olen miettinyt viimeisten vuosien aikana äitini lähdön ja luulin olevani siihen varautunut. Lähtö tuli kuitenkin niin yllättäen.

Monta kertaa viimeisten viikkojen aikana saimme viestiä hoivakodista, että nyt on äiti huonossa kunnossa, voitteko tulla. Sisarusten kanssa sitten sovimme aikoja, jolloin kukin sinne menee. Vielä äitienpäivänä kävimme viemässä äidille kukkia ja laulamassa hänelle ja hän istui pyörätuolissa ja  yritti meille kommunikoida. Hän jopa vielä hymyili meille. Äiti näytti jotenkin olosuhteista huolimatta onnelliselta.

Sitten tuli Alzheimerin viimeiset vaiheet, jotka tulivat kuitenkin niin yllättäen ja äkkiä. Voi kuinka olikaan niin surullista nähdä se äiti niin avuttomana ja pienenä sängyssään. Kun kävimme katsomassa äitiä sanoin sisaruksille, että musiikki näyttää auttavan. Toistin myös sitä, että pitää silittää, pitää pitää kädestä kiinni ja puhua hänelle kivoja asioita. Emme tienneet, että mitkä on niitä asioita, joita hän viimeisen viikon aikana vielä ymmärsi, mutta jollain tasolla tiesin, että hän ymmärtää.

Minulle jäi hyvä muisto äidistä sunnuntaille. Puhetta ei enää tullut, mutta jostain hän sanoi moneen kertaan kuiskattua, kiitos ja hän ojensi kätensä kohti omaa kättäni. Rakas äitini, joka osoitti kiitollisuuttaan meille vielä elämänsä viimeisinä päivinä. Se jos mikä oli todella liikuttavaa.

 x

Suru-uutinen yllättää aina

Emme voineet tietää, että kuinka kauan tämä viimeinen vaihe sairaudessa kestää. Viimeisen kerran kun meille ilmoitettiin, että äiti on huonossa kunnossa oli sunnuntai. Sen jälkeen elimme päivän kerrallaan. Meille sanottiin, että voi kestää pari päivää tai pari kuukautta, että tilaa ei pysty ennustamaan.

Keskiviikkona saimme kuulla, että äiti siirtyy saattohoitovaiheeseen. Siitä noin 12 tunnin päästä tuli ilmoitus, että äiti on nukkunut pois. Heräsin jostain syystä torstai-aamuun noin kello 4.00 aamulla ja luin sisareni viestin, jossa hän ilmoitti, että äiti on nukkunut pois kello 2.30. Hoivakodista oli koitettu soittaa kello 2.45, mutta nukun aina puhelin äännettömällä, joten en ollut herännyt soittoon.

Luin viestin ja jotenkin en ollut varma, että mitä olin juuri lukenut. Ensiksi mietin, että kohta pitää herätä töihin. Sitten tuli itku ja tajusin, että työllä ei ole nyt mitään merkitystä. Tajusin, että nyt ei ole pakko mennä töihin.

Menimme hoivakodille aamupäivällä sisarusten kanssa ja jätimme äidille hyvästit. Sen jälkeen alkoi jo heti hautajaisten järjestelyt.

Kiitos äiti, että olit maailman paras äiti. Muistosi pysyy sydämessäni aina. Olit paras äiti, mitä lapsi voi itselleen toivoa.

Lepää rauhassa. Sinun on aika levätä. Taivaan enkeli oli sinua vastassa ja vei sinut isän luokse. Alzheimer on vapauttanut sinut otteestaan. Hyvää matkaa äiti.

Maiju