Hae
Pinkit korkokengät

Vuosi erosta ja nyt oon voimissain

Nyt on kulunut vuosi erosta ja täytyy sanoa, että moni asia on muuttunut.

Viimeisen vuoden aikana olen puhaltanut pitkiä ja syviä huokauksia. Joskus vetänyt happea syvään ja koittanut hengittää. Joskus olen  itkenyt työmatkalla maskin takana. Olen tuntenut itseni epäonistuneeksi. Kukaan ei varmasti mene naimisiin erotakseen.  Vuosi sitten ajattelin, että voinko koskaan enää nauraa. Palaako elämänilo enää takaisin. Vaikka kuinka ero tapahtuu yhteishengessä ja molempien tahdosta, niin silti täytyy sanoa, että otti se koville. Kirjoitin erostani täällä.täällä.

Muistan kuinka viime syksynä kävelin uuden kotini ovesta ulos aamuisin maski naamallani ja mietin, että onneksi saan käyttää maskia, joka peittää kyyneleet, joita ei voinut välttää. Toivoin ettei kukaan tuttu tule vastaan, eikä vaan ala juttelemaan. Ilo katosi pitkäksi aikaa, jouduin keskittymään kaikkeen enemmän.

Vuosi erosta ja nyt tunnen, että oon voimissain

Ajattelin vuosi sitten, että elän nunnana koko loppuelämäni, että en enää jaksa yhtään mitään. Keskityin työhön ja tähän somepuoleen. Lisäsin somen tekemistä ihan radikaalisti, kun muutin yksinäni. Ennen en somettanut kotoa käsin yhtään ja nyt avasin ikään kuin oveni kaikille. Ajattelin, että se jos mikä pelastaa minut kaikelta. Avoimuus on ollut varmasti mun voimavarani. On hetkiä, kun on ollut pitkiä aikoja yksin ja sitten on ollut some, johon purkaa tuntojaan.

Minä olen saanut tukea somen kautta ja olen vastaavasti antanut sitä monille samassa tilanteessa oleville. Olen jutellut naisten, ja olen jutellut miesten kanssa, joita kaikkia on yhdistänyt avioero. Sanon aina, että puhuminen helpottaa. Puhe on lääke. Siitä lähden.

Kun tasan vuosi oli kulunut erosta eli syyskuun alussa tapahtui jotain. Aloin miettimään, että alan elämään. Elämään taas niin kuin ennen. Huomasin, että nauru tulee jo luonnostaan ja ilo pursuaa välillä ihan niin kuin ennenkin. Olen nähnyt auringon ja olen nähnyt taas värit.

Ajattelin, että annan elämälle vielä mahdollisuuden ja päätän olla miettimättä liikaa tulevia asioita ja päätin olla olematta ehdottoman varma tulevaisuudestani. Kaikki mitä tulee on tarkoitettu ja jos ei tule, silläkin on tarkoitus, tähän kaikkeen uskon.

Vuosi erosta

Olen lohduttanut samassa tilanteessa olevia, että aika parantaa haavat ja tulee vielä se päivä, jolloin huomaat, että selvisit. Olen kuunnellut voimabiisejä ja voimaannuttanut itseäni niiden avulla.

Viimeinen naula nakutettiin asioiden kantaan. Saimme viimeinkin tehtyä myös ositukset. Nyt voimme molemmat jatkaa omaa elämäämme. Jäljelle jäi ystävyys ja arvostus toista kohtaan. Olen onnellinen siitä, että kertaakaan emme toisillemme pahaa sanaa sanoneet, emmekä toisiamme mistään syyttäneet. Me selvisimme molemmat.

Kaikesta ollaan selvitty ja kaikesta tullaan selviämään on mun mottoni ollut viimeisen vuoden aikana. Siihen uskon edelleen.

Oon voimissain. Elämä jatkuu ja valtakunnassa kaikki on taas hyvin.

Maiju

3 kommenttia

  1. missmaruzella kirjoitti:

    Ihana lukea tällainen postaus, antaa toivoa itsellenikin. Oikein mahtavaa loppuvuotta sinulle!

    • Maiju kirjoitti:

      Elämä kantaa. Itselleni tuli vuoden kohdalla sellainen fiilis, että alan taas elämään. Annoin itselleni tuon vuoden, kuljin laput silmillä. Sitten päätin, että nyt olen taas valmis elämään ❤️ Tsemppiä

  2. Ulpu kirjoitti:

    Uskon myös, että se, mikä tapahtuu, tapahtuu siksi, että sen pitääkin tapahtua. Joten kaikki on hyvin, koko ajan.

    Nautitaan ruskan ja elämän väreistä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *