Hae
Pinkit korkokengät

Niin kuin taivaassa

Liput saatu HKT

Kun Helsingin kaupunginteatteri ilmoitti tulevasta Niin kuin taivaassa -musikaalistaan, tiesin, että tämä on pakko nähdä ja kuulla.

Rakastan kulttuuria, rakastan musiikkia ja musikaaleja yli kaiken. Uppoudun usein tarinan vietäväksi. Parasta on silloin, kun tarina vie mennessään.

Sovimme ystäväni Sarin kanssa, että lähdemme kokemaan tämän yhdessä. Sari sanoi, ettei tiedä mitään ihanampaa kuin kokea pitkästä aikaa Helsingin kaupunginteatterin portaat. Menimme päivänäytökseen ja Helsingin kaupunginteatteri oli kuin taulu isoine ikkunoineen. Jotain mitä jäimme kaipaamaan oli ihmiset. Kulttuuriala on laitettu niin koville tämän korona-aikana. Kovimmalle kuin mitään muuta alaa. Tätä surkuttelimme yhdessä moneen kertaan. Mietimme, että kuinka näyttelijät ja kaikki tämänkin musikaalin tekemiseen osallistuvat joutuvat tekemään ihan saman työn riippumatta, että onko yleisössä 100 vai 1.000 ihmistä.

Näytös oli huikean upea ja tehty niin suurella sydämellä, että sydän itki verta juuri sen takia, että tämä koko konkkaronkka olisi vaatinut ehdottomasti isomman yleisön.

Täytyy sanoa, että teatteri kyllä oli niin ajan tasalla ja hoiti kaikki koronaan liittyvät asiat kyllä niin huipusti. Siellä valvottiin maskien käyttöä ja oli huolehdittu viimeisen päälle turvaväleistä. Koko ajan oli tunne, että meistä tässä suhteessa pidettiin huolta.

Niin kuin taivaassa oli huikea

Kun sitten musikaali alkoi, oli odotukset ainakin itselläni kovat. Vielä siinä vaiheessa kun ei ollut edes vuorosanoja jaettu, olin jo tippasilmässä. Se tunnelma lavalla oli alusta saakka käsin kosketeltavan herkkää.

Aiheesta on tehty Ruotsissa ensiksi elokuva, josta tuli vuoden menestyselokuva vuonna 2004. Elokuva aikoinaan pääsi Ruotsin Oscar-ehdokkaaksi ja elokuvan tunnussävelmä Gabriellas sång oli viipynyt Svensktoppen-hittilistalla peräti 68 viikkoa. Se kertoo jotain jo elokuvan menestyksestä. Sitten tajuttiin, että tämähän voisi taipua vaikka musikaaliksi. Musikaali kertoo maailmankuulun kapellimestarin Daniellin paluusta synnyinseudulleen kuolemansairaana. Ruotsissa musiikkialan huippu Fredrik Kempe on ollut mukana tehtailemassa musikaalin sävelmiä. Suomenkieliset laulunsanoitukset on Maija Vilkkumaan käsialaa. Maija Vilkkumaa on onnistunut hienosti käännöksiä tehdessään. Koskettavia sanoituksia.

Musikaali oli loistavasti rakennettu. Erityisesti tarinankerronta oli hienoa. Menimme tarinaan itsekin mukaan niin syvälle, että jossain kohtaa piti jo tökkiä kaveria, että ”kukaan ei voi tehdä toiselle noin”. Vedimme kierroksia huonosti kohdeltujen ihmisten puolesta. Sitten taas seuraavassa hetkessä olimme taas onnellisia ja toisena hetkenä itkimme tarinan edetessä.

   Niin kuin taivaassa

 

Saimme kokea musikaalin edetessä iloa, saimme kokea surua. Lopussa kuitenkin tuli tunne, että rakkaus on se asia, joka voittaa aina kaiken. Ehkä tärkein sanoma tässä oli se, että rakkaus on elämän kantavin asia. Tähän haluamme uskoa ja tähän uskomme.

Pakko sanoa, että jos vaan on mahdollisuus käydä tämä katsomassa, niin käykää. Niin huikea esitys ja huikeasti rakennettu kokonaisuus. Tämän jälkeen olimme niin kuin taivaassa. Kun kaikki oli ohi Sari sanoi, että ”haluan kokea tämän uudelleen”.

Käykää teatterissa.

Maiju

Suru-uutinen yllättää aina

Vaikka tietää, että lähtö voi olla lähellä, niin suru-uutinen yllättää aina kuitenkin.

Kuinka monta kertaa olen miettinyt viimeisten vuosien aikana äitini lähdön ja luulin olevani siihen varautunut. Lähtö tuli kuitenkin niin yllättäen.

Monta kertaa viimeisten viikkojen aikana saimme viestiä hoivakodista, että nyt on äiti huonossa kunnossa, voitteko tulla. Sisarusten kanssa sitten sovimme aikoja, jolloin kukin sinne menee. Vielä äitienpäivänä kävimme viemässä äidille kukkia ja laulamassa hänelle ja hän istui pyörätuolissa ja  yritti meille kommunikoida. Hän jopa vielä hymyili meille. Äiti näytti jotenkin olosuhteista huolimatta onnelliselta.

Sitten tuli Alzheimerin viimeiset vaiheet, jotka tulivat kuitenkin niin yllättäen ja äkkiä. Voi kuinka olikaan niin surullista nähdä se äiti niin avuttomana ja pienenä sängyssään. Kun kävimme katsomassa äitiä sanoin sisaruksille, että musiikki näyttää auttavan. Toistin myös sitä, että pitää silittää, pitää pitää kädestä kiinni ja puhua hänelle kivoja asioita. Emme tienneet, että mitkä on niitä asioita, joita hän viimeisen viikon aikana vielä ymmärsi, mutta jollain tasolla tiesin, että hän ymmärtää.

Minulle jäi hyvä muisto äidistä sunnuntaille. Puhetta ei enää tullut, mutta jostain hän sanoi moneen kertaan kuiskattua, kiitos ja hän ojensi kätensä kohti omaa kättäni. Rakas äitini, joka osoitti kiitollisuuttaan meille vielä elämänsä viimeisinä päivinä. Se jos mikä oli todella liikuttavaa.

 x

Suru-uutinen yllättää aina

Emme voineet tietää, että kuinka kauan tämä viimeinen vaihe sairaudessa kestää. Viimeisen kerran kun meille ilmoitettiin, että äiti on huonossa kunnossa oli sunnuntai. Sen jälkeen elimme päivän kerrallaan. Meille sanottiin, että voi kestää pari päivää tai pari kuukautta, että tilaa ei pysty ennustamaan.

Keskiviikkona saimme kuulla, että äiti siirtyy saattohoitovaiheeseen. Siitä noin 12 tunnin päästä tuli ilmoitus, että äiti on nukkunut pois. Heräsin jostain syystä torstai-aamuun noin kello 4.00 aamulla ja luin sisareni viestin, jossa hän ilmoitti, että äiti on nukkunut pois kello 2.30. Hoivakodista oli koitettu soittaa kello 2.45, mutta nukun aina puhelin äännettömällä, joten en ollut herännyt soittoon.

Luin viestin ja jotenkin en ollut varma, että mitä olin juuri lukenut. Ensiksi mietin, että kohta pitää herätä töihin. Sitten tuli itku ja tajusin, että työllä ei ole nyt mitään merkitystä. Tajusin, että nyt ei ole pakko mennä töihin.

Menimme hoivakodille aamupäivällä sisarusten kanssa ja jätimme äidille hyvästit. Sen jälkeen alkoi jo heti hautajaisten järjestelyt.

Kiitos äiti, että olit maailman paras äiti. Muistosi pysyy sydämessäni aina. Olit paras äiti, mitä lapsi voi itselleen toivoa.

Lepää rauhassa. Sinun on aika levätä. Taivaan enkeli oli sinua vastassa ja vei sinut isän luokse. Alzheimer on vapauttanut sinut otteestaan. Hyvää matkaa äiti.

Maiju