Hae
Pinkit korkokengät

Suru-uutinen yllättää aina

Vaikka tietää, että lähtö voi olla lähellä, niin suru-uutinen yllättää aina kuitenkin.

Kuinka monta kertaa olen miettinyt viimeisten vuosien aikana äitini lähdön ja luulin olevani siihen varautunut. Lähtö tuli kuitenkin niin yllättäen.

Monta kertaa viimeisten viikkojen aikana saimme viestiä hoivakodista, että nyt on äiti huonossa kunnossa, voitteko tulla. Sisarusten kanssa sitten sovimme aikoja, jolloin kukin sinne menee. Vielä äitienpäivänä kävimme viemässä äidille kukkia ja laulamassa hänelle ja hän istui pyörätuolissa ja  yritti meille kommunikoida. Hän jopa vielä hymyili meille. Äiti näytti jotenkin olosuhteista huolimatta onnelliselta.

Sitten tuli Alzheimerin viimeiset vaiheet, jotka tulivat kuitenkin niin yllättäen ja äkkiä. Voi kuinka olikaan niin surullista nähdä se äiti niin avuttomana ja pienenä sängyssään. Kun kävimme katsomassa äitiä sanoin sisaruksille, että musiikki näyttää auttavan. Toistin myös sitä, että pitää silittää, pitää pitää kädestä kiinni ja puhua hänelle kivoja asioita. Emme tienneet, että mitkä on niitä asioita, joita hän viimeisen viikon aikana vielä ymmärsi, mutta jollain tasolla tiesin, että hän ymmärtää.

Minulle jäi hyvä muisto äidistä sunnuntaille. Puhetta ei enää tullut, mutta jostain hän sanoi moneen kertaan kuiskattua, kiitos ja hän ojensi kätensä kohti omaa kättäni. Rakas äitini, joka osoitti kiitollisuuttaan meille vielä elämänsä viimeisinä päivinä. Se jos mikä oli todella liikuttavaa.

 x

Suru-uutinen yllättää aina

Emme voineet tietää, että kuinka kauan tämä viimeinen vaihe sairaudessa kestää. Viimeisen kerran kun meille ilmoitettiin, että äiti on huonossa kunnossa oli sunnuntai. Sen jälkeen elimme päivän kerrallaan. Meille sanottiin, että voi kestää pari päivää tai pari kuukautta, että tilaa ei pysty ennustamaan.

Keskiviikkona saimme kuulla, että äiti siirtyy saattohoitovaiheeseen. Siitä noin 12 tunnin päästä tuli ilmoitus, että äiti on nukkunut pois. Heräsin jostain syystä torstai-aamuun noin kello 4.00 aamulla ja luin sisareni viestin, jossa hän ilmoitti, että äiti on nukkunut pois kello 2.30. Hoivakodista oli koitettu soittaa kello 2.45, mutta nukun aina puhelin äännettömällä, joten en ollut herännyt soittoon.

Luin viestin ja jotenkin en ollut varma, että mitä olin juuri lukenut. Ensiksi mietin, että kohta pitää herätä töihin. Sitten tuli itku ja tajusin, että työllä ei ole nyt mitään merkitystä. Tajusin, että nyt ei ole pakko mennä töihin.

Menimme hoivakodille aamupäivällä sisarusten kanssa ja jätimme äidille hyvästit. Sen jälkeen alkoi jo heti hautajaisten järjestelyt.

Kiitos äiti, että olit maailman paras äiti. Muistosi pysyy sydämessäni aina. Olit paras äiti, mitä lapsi voi itselleen toivoa.

Lepää rauhassa. Sinun on aika levätä. Taivaan enkeli oli sinua vastassa ja vei sinut isän luokse. Alzheimer on vapauttanut sinut otteestaan. Hyvää matkaa äiti.

Maiju

Elämäni biisit

Minulta on toivottu blogipostausta Elämäni biisit tai ylipäätään mun musiikkimaustani. Kirjoitan ja puhun usein siitä, että musiikki on mulle niin tärkeä asia. Kuuntelen sitä sujuvasti, olen tehnyt sitä aina.

Missä liikunkin yksin, kuljen aina kuulokkeet korvillani. Jos jostain syystä kuulokkeista loppuu akku kesken matkan, tunnen olevani alaston. Olen varmaan joskus kertonut, että ensimmäiset korvalappustereot ostin kun olin 17-vuotias. Silloin tuli markkinoille Walkmanin korvalappustereot, joita kannettiin vyöhön kiinnitettynä. Arvatkaapa mitä silloin niillä kuunneltiin? No C-kasetteja tietenkin. Voi niitä aikoja ja pattereitahan niissä kului ihan syötävän paljon. Tuolloin elettiin 80-luvun alkua.

Musiikin suhteen olen aika moniruokainen. Kuitenkin on minulla on ne suosikkiartistit tai yhtyeet, jotka menevät ihan ohi kaikkien. Eniten kuuntelen iskelmää ja popmusiikkia erilaisin kokoonpanoin esitettynä. Sydäntäni lähellä on tenorit ja baritonit.

Musta tuntuu, että tästä postauksesta tulisi liian pitkä, joten keskityn tässä postauksessa miespuolisiin laulajiin ja yhtyeisiin. Teen jossain vaiheessa kakkososan ja siinä keskityn mun suosikkinaislaulajiin.

Elämäni biisit ja solistit

Miten sitten jakaisin nämä elämäni biisit teille. Kokeilen jotenkin johdonmukaisesti kertoa musiikkimaustani. Voin sanoa, että tässä ei missään tapauksessa ole kaikki musiikki, jota kuuntelen, tässä on ehkä sydäntäni eniten lähellä oleva musiikki.

Smokie

Vuonna 1974 olin 12-vuotias ja tajuntaani iski Smokie-yhtye ja biisi Living next door to alice. Veljeni muistaakseni osti tuon levyn ja kuuntelin sen salaa puhki. Ihastuin Chris Normanin ihanaan ääneen. Smokielta tuli sitten joukko hittejä, jotka osui ja upposi mun musiikkimakuuni. Koskaan en kuitenkaan itse omistanut yhtyeen levyjä. Kuuntelen niitä tänä päivänäkin aina välistä Spotify:stä. Edelleenkin niitä kuunnellessani pidän niistä kovasti.

Bee Gees

Sitten tuli vuosi 1977 ja tajuntaani iski Bee Gees ja Saturday Night Fever. Sen levyn ostin itselleni, enkä ole siitä levystä koskaan päässyt irti. Se on ollut mun sydämeeni jäänyt levy. Erään ystävän kanssa puhuimme aina, että jonain päivänä me vielä matkustamme katsomaan jonnekin heidän konserttiaan. Sitä päiväähän ei koskaan tullut. Koska yhtyeestä on enää jäljellä vain yksi jäsen, mutta heidän kappaleet elävät aina mun sydämessäni. Nyt mulla on ajatuksena ostaa tuo Saturday Night Fever -levy LP:nä, kun se on vuosien saatossa multa kadonnut.

Il Divo

Vuonna 2004 ilmestyi Il Divon ensimmäinen levy ja nämä komeaääniset miehet valloittivat sydämeni heti ensimmäisen kerran heidät kuultuani.  Aiemmin ostin ihan jokaisen levyn mikä heiltä ilmestyi. Sitten jossain vaiheessa vähän tasaannuin. Olen käynyt katsomassa Il Divoa useita kertoja. Yhtenä vuonna kun he eivät tulleet Suomeen, me lähdimme ystävien kanssa katsomaan heitä Tukholmaan. Viimeisen kerran olen nähnyt heidän esiintyvän vuonna 2019, kun he saapuivat Suomeen 15-vuotiasjuhlakiertueelleen. Silloin musta vähän tuntui, että onkohan heidät jo ikään kuin nähty. Ehkä he alkoivat jo vähän toistamaan itseään. Kuitenkin rakastan heidän musiikkiaan ja ääniään ihan mielettömän paljon. Ehkä mieleenpainuvin hetki on ollut kun istuin Hartwall Areenalla toisella penkkirivillä ja he esiintyivät ihan siinä meidän edessä.

Batrizio Buanne

Katselin joskus vuosia, vuosia sitten mökillä jotain konserttia TV:stä. Esiintyjänä oli Batrizio Buanne. Ihastuin hänen lauluihin siltä istumalta ja sen jälkeen ostin hänen levyjään sitä mukaan kuin niitä ilmestyi. Batrizio Buanne on ollut Suomessa useita kertoja, häntä en ole koskaan livenä käynyt katsomassa. Jos joskus mahdollisuus tulisi, niin aion kyllä käyttää sen mahdollisuuden. Suosittelen kuuntelemaan, ihan mielettömän upeaääninen laulaja. Itsekin kuuntelen häntä silloin tällöin ja aina vaan hänen upea äänensä valloittaa minut uudelleen.

 Matti ja Teppo

Otan tähän listaani myös mun yhden kestosuosikkini eli Matin ja Tepon. Kun olin nuori, niin musiikki oli hyvin toisenlaista. Monet nuoret kuuntelivat iskelmämusiikkia ja mulle se jäi ikään kuin veriini. Matti ja Teppo on kulkenut mun musiikkissa mukana varmaan sieltä 80-luvulta saakka. Omistan useita heidän levyjään. Uudempi tuotantokin on tullut tutuksi. Jotkut saattavat muistaa, että kävin jopa heidän jäähyväiskiertueellakin tuossa vähän toista vuotta sitten. Matista ja Teposta on syntynyt monta blogipostaustakin jo aiemmin ja tässä heistä esimerkiksi yksi postaus.

 

Petri Laaksonen

Petri Laaksonen on kuulunut mun suosikkeihini jo vuosia. Petrin konserteissa on käynyt yleensä joka vuonna joulun alla, kun hän on ollut kirkkokonserttikiertueella. Hänen musiikissaan arvostan tarinoita. Niin monet kerrat olen itkenyt kirkon penkillä ja kuunnellut tarinoita, tarinoita, jotka osuvat suoraan mun sydämeeni. Hänestä olen kirjoittanut muun muassa täällä. Ehkä koskettavimpia levyjä on ollut In memoriam -albumi, sen kanssa on muutamat itkutkin tullut itkettyä. Äidin laulua, en voi kuunnella itkemättä. Muusikko, joka koskettaa ja tässä tapauksessa usein myös itkettää mua.

Lauluyhtye Virtuoso

Nostan vielä mun yhden kestosuosikkini eli Lauluyhtye Virtuoson, joka iski aikoinaan heti, kun heidän ensimmäinen levy tuli ulos. Vuosi oli 2005. Sanon aina, että he ovat Suomen Il Divo eli komeaäänisiä miehiä kaikki. Kaikki heidän levytkin löytyvät mun levylaukustani. Heitä olen käynyt myös katsomassa livenä, tosin ensimmäistä kertaa vasta heidän 10-vuotisjuhlassaan, jossa heidän viimeisin pitkäsoittonsa julkaistiin. Silloin tutustuin heihin ja heidän kanssaan on tullut tehtyä monia erilaisia sisällöllisiä juttuja.

Olen heitä kiussannut tässä vuosien saatossa, että tahtoisin kuulla heiltä vielä lisää. Kuulolla siis ollaan, että mitä heiltä on milloinkin tulossa. Viime vuonna he julkaisivat Maailman ääriin kappaleen, joka on kuunneltavissa muun muassa Spotify:ssä ja Youtubessa. Vähän erilaisempaa kuin aikaisempi tuotanto. He ovat muuntautumiskykyisiä.

Vielä jäi monta upeaa muusikkoa nostamatta, mutta tässä ehkä tärkeimmät, minua koskettavat tyypit.

Tästä tuli huikean pitkä postaus ja paljon jäi sanomatta.

Elämäni biisit: 

Jos vielä kerron vaikka muutaman biisiin, jotka saavat mut varmasti tunteelliseksi, niin yksi on Adagio, siinä on melkein ihan sama kuka sen esittää, mutta Il Divo ja Lara Fabian ovat muun muassa sen levyttäneet sydäntä riipaisevana versiona. Toinen mikä nostaa mulla tunteet pintaan on Äiti ja se ehdottomasti Sakari Kuosmasen versiona.

Olen lukuisia kertoja kirjoittanut Iskelmästä ja vähän toista vuotta sitten kirjoitin Iskelmää sen olla pitää -artikkelin.

Maiju