Hae
Pinkit korkokengät

Vuosi erosta ja nyt oon voimissain

Nyt on kulunut vuosi erosta ja täytyy sanoa, että moni asia on muuttunut.

Viimeisen vuoden aikana olen puhaltanut pitkiä ja syviä huokauksia. Joskus vetänyt happea syvään ja koittanut hengittää. Joskus olen  itkenyt työmatkalla maskin takana. Olen tuntenut itseni epäonistuneeksi. Kukaan ei varmasti mene naimisiin erotakseen.  Vuosi sitten ajattelin, että voinko koskaan enää nauraa. Palaako elämänilo enää takaisin. Vaikka kuinka ero tapahtuu yhteishengessä ja molempien tahdosta, niin silti täytyy sanoa, että otti se koville. Kirjoitin erostani täällä.täällä.

Muistan kuinka viime syksynä kävelin uuden kotini ovesta ulos aamuisin maski naamallani ja mietin, että onneksi saan käyttää maskia, joka peittää kyyneleet, joita ei voinut välttää. Toivoin ettei kukaan tuttu tule vastaan, eikä vaan ala juttelemaan. Ilo katosi pitkäksi aikaa, jouduin keskittymään kaikkeen enemmän.

Vuosi erosta ja nyt tunnen, että oon voimissain

Ajattelin vuosi sitten, että elän nunnana koko loppuelämäni, että en enää jaksa yhtään mitään. Keskityin työhön ja tähän somepuoleen. Lisäsin somen tekemistä ihan radikaalisti, kun muutin yksinäni. Ennen en somettanut kotoa käsin yhtään ja nyt avasin ikään kuin oveni kaikille. Ajattelin, että se jos mikä pelastaa minut kaikelta. Avoimuus on ollut varmasti mun voimavarani. On hetkiä, kun on ollut pitkiä aikoja yksin ja sitten on ollut some, johon purkaa tuntojaan.

Minä olen saanut tukea somen kautta ja olen vastaavasti antanut sitä monille samassa tilanteessa oleville. Olen jutellut naisten, ja olen jutellut miesten kanssa, joita kaikkia on yhdistänyt avioero. Sanon aina, että puhuminen helpottaa. Puhe on lääke. Siitä lähden.

Kun tasan vuosi oli kulunut erosta eli syyskuun alussa tapahtui jotain. Aloin miettimään, että alan elämään. Elämään taas niin kuin ennen. Huomasin, että nauru tulee jo luonnostaan ja ilo pursuaa välillä ihan niin kuin ennenkin. Olen nähnyt auringon ja olen nähnyt taas värit.

Ajattelin, että annan elämälle vielä mahdollisuuden ja päätän olla miettimättä liikaa tulevia asioita ja päätin olla olematta ehdottoman varma tulevaisuudestani. Kaikki mitä tulee on tarkoitettu ja jos ei tule, silläkin on tarkoitus, tähän kaikkeen uskon.

Vuosi erosta

Olen lohduttanut samassa tilanteessa olevia, että aika parantaa haavat ja tulee vielä se päivä, jolloin huomaat, että selvisit. Olen kuunnellut voimabiisejä ja voimaannuttanut itseäni niiden avulla.

Viimeinen naula nakutettiin asioiden kantaan. Saimme viimeinkin tehtyä myös ositukset. Nyt voimme molemmat jatkaa omaa elämäämme. Jäljelle jäi ystävyys ja arvostus toista kohtaan. Olen onnellinen siitä, että kertaakaan emme toisillemme pahaa sanaa sanoneet, emmekä toisiamme mistään syyttäneet. Me selvisimme molemmat.

Kaikesta ollaan selvitty ja kaikesta tullaan selviämään on mun mottoni ollut viimeisen vuoden aikana. Siihen uskon edelleen.

Oon voimissain. Elämä jatkuu ja valtakunnassa kaikki on taas hyvin.

Maiju

Löysikö mies nuoremman?

Löysikö mies nuoremman pohdittiin somen sivustolla kun siellä keskusteltiin avioerostani. Jäin miettimään, että kun asiassa ei ole mitään draamas, niin pitääkö niitä sitten keksiä? Mietin, että keskustellaanko tarkoituksella ihmisistä tuohon sävyyn, jotta sivustoille saadaan draaman aineksia.

Olin pöyristynyt, pöyristynyt siitä syystä, että kirjoitin syksyllä aiheesta ihan vaan syystä, että halusin välttää tätä aihetta koskevat spekulaatiot. Kirjoitin silloin mieheni suostumuksella postauksen, koska asioissa on kaksi puolta, enkä halua nostaa tätä aihetta koskevia juttuja ilman, että mies olisi näistä tietoinen. Tästäkin aiheesta olen hänen kanssaan keskustellut. Pahoittelin hänelle sitä, että hän oli joutunut myös keskustelun aiheeksi ko. sivustolle. Ihmisillä on vaan halua kaivaa, kaivaa, vaikka ei olisi edes mitään syytä siihen.

Löysikö mies nuoremman?

No löysikö se mies nuoremman? No ei löytänyt, eikä Maijukaan muuten löytänyt nuorempaa. Jäin miettimään, että miksi asetelma aina mietitään muutenkin näin päin, että löysikö MIES nuoremman? Tänä päivänä asetelma voisi olla myös päinvastoin. Onko eron syynä joidenkin mielestä aina se, että toisen täytyy ehdottomasti löytää se toinen. Itse olen elänyt elämääni eron jälkeen täysin yksin ja nyt on hyvän näin.

Toinen asia mitä pohdittiin oli se, että ”jos Maiju teki liikaa somea ja mies kyllästyi, kun hänelle ei jäänyt aikaa?”. Miettikö kukaan sitä, että meillä saattoi ehkä olla myös viimeiset 15 vuotta erilaiset työrytmit? Toinen saattoi tehdä kolmivuorotyötä/kaksivuorotyötä ja yhteistä aikaa jäi näin ehkä vähemmän. Toinen oli töissä kun toinen oli vapaalla. Olisiko voinut olla niin, että toinen täytti somella sen ajan, kun toinen oli töissä?

Olen aina puhunut miehestäni kauniisti, eikä se kauniisti puhuminen ole loppunut edes eroomme. Mieheni oli mulle elämäni rakkaus, eikä sitä asiaa muuta mikään, ei edes eromme. Eropäätös oli yhteinen ja lopullinen eromme astui voimaan viime kuussa.

Haluamme toisillemme edelleenkin parasta elämässä. Autamme toisiamme siinä missä voimme. Aina kun toisella on ”hätä” on toinen valmis auttamaan. Tämä on kahden aikuisen ihminen ero.

 

Älkää hakeko draamaa 

Toivon, että ette hakisi draamaa sellaisista asioista, joista ei ole mitään draamaa aineksia. Sanoin jo silloin syksyllä, että meillä on yhteinen historia, eikä sitä voi pyyhkiä pois. Olemme edelleenkin toisillemme tärkeät ihmiset ja olemme elämässä kokeneet niin paljon yhdessä.

Aina ei ole helppoa ollut ja eroa on myös itketty, vaikka päätös oli yhteinen, se ei ollut helppo missään tapauksessa. Hymy ei aina ole ollut herkässä, mutta pikkuhiljaa täältä taas tullaan. Ero pitkän liiton jälkeen postaukseni löytyy täältä.

Rauhaa ja rakkautta kaikille.

Maiju