Hae
Pinkit korkokengät

Kuntoutusta Näkövammaisten liitossa

Syksyn aikana sain ihanan viestin Kelalta, minulle myönnettiin kuntoutusta Näkövammaisten liitossa. Näköjään Kelakin siis yllättää välillä.

Hyvin paljon on syksyn aikana tullut kysymyksiä, että mitä mun silmäasialle kuuluu. Kirjoitin Silmäongelma pelottaa -aiheesta elokuun alussa ja se postaus löytyy täältä.

Tuon kirjoitukseni jälkeen olen saanut lukuisia kysymyksiä, että ”mitä sun silmällesi nyt kuuluu”. Kun tuon kirjoituksen jälkeen päätimme mieheni kanssa erota 36 avioliittovuoden jälkeen (ei mitään traamaa), jouduin pistämään tämän asian hetkeksi ikään kuin ”kaappiin” odottamaan. Kuitenkin taustalla tapahtui asioita koko ajan ja ajattelin, että minä elän vain hetkessä ja keskityn siihen mikä on milläkin hetkellä tärkeintä. Keskitin paljon voimavarojani tuohon eroon, muuttoon ja siihen, että saan uuden elämän hyvään alkuun. Ajattelin, että muut ongelmat saavat odottaa ja niihin tartutaan kun sitten taas aika on.

Näkövammaisten liitto Ammatillinen kuntoutuskartoitus

Kuntoutusta Näkövammaisten liitossa

Jäimme viimeksi siihen, että sain HUS:sta soiton ja he  lupasivat auttaa minua. He olivat minulle silloin taivaan lahja. Seuraavaksi juttu eteni niin, että Kelaan lähti hakemus Ammatillisesta kuntoutusselvityksestä. Sitten Kela myönsi minulle kuntoutusta Näkövammaisten liitossa. Seuraavaksi Näkövammaisten liitosta otettiin minuun yhteyttä ja alettiin katsoa sopivaa aikaa kuntoutukselle. Olin kuin taivaassa, ajattelin, että mikä olisikaan voinut olla parempi paikka tälle kuntoutukselle kuin juuri tuo taho. Ajattelin, että siellä varmasti on henkilökunta, joka ymmärtää tämän ongelman. Olin siinä niin oikeassa.

Tiedän, että on olemassa muitakin ihmisiä, jotka varmasti kärsivät tästä samasta ongelmasta ja tekevät saman tyyppistä työtä kuin minä, siksi ajattelin, että on pakko kirjoittaa ja kertoa, että voi olla myös mahdollisuus saada apua. Jos ihmisellä on vain yksi ”toimiva” silmä ja sitten siihen toiseen tulee tämän tyyppinen ongelma (lasiaisen irtauman tai joku muu ongelma). Joskus saattaa olla, että tulee tunne, että jää yksin. Silmälääkärit saattavat kohautella olkapäitään ja sanoa, että ”jos sulla olisi kaksi silmää, niin sille voisi tehdä jotain, mutta kun on vaan toi yksi niin ei voi”. Sitten potilas jää miettimään äkkiä, että mitä hän voi tehdä. Tässä tilanteessa pitäisi lääkärin osata ohjata sulle joku taho, joka auttaa miettimään, että miten selviydyt jatkossa töistäsi.

Itselläni suurin ongelma tässä vaiheessa on näön tarkentuminen. Teen kahdella näytöllä ja asiakirjoilla töitä eli silmän pitäisi tarkentaa kolmeen eri kohteeseen nopealla aikataululla. Mun silmä ei pysy perässä, eikä tarkenna. Silmän edessä on sumua ja näkökentässä erilaisia kuvioita. Olen itse oppinut tietämään, että mitkä on ne omat ongelmat ja olen oppinut joidenkin asioiden tuovan siihen apua. Kuntoutuksessa eri testeissä tämä mun ongelma tuli hyvinkin nopeasti selville. Tietyssä valossa en muun muassa hahmottanut näytöllä olevia kuvioita ollenkaan sekä tarkkuutta vaativissa töissä silmän työkyky hidastui huomattavasti.

Miten pääsin kuntoutukseen

Sain silmälääkäriltä lähetteen HUS:n näkövammayksikköön. He auttavat näkövammaisia ja myös työssäkäyviä ihmisiä, joilla on joku näköön liittyvä ongelma, joka vaikuttaa vaikka siihen työn tekemiseen.  Kun he päättivät auttaa minua ongelmassani lähti asia etenemään niin, että täytimme hoitajan kanssa hakemuksen Kelalle Ammatilliseen kuntoutusselvitykseen pääsystä.

Kela hyväksyi hakemuksen ja seuraavaksi Näkövammaliitosta otettiin yhteyttä ja sovittiin sopiva kuntotusajankohta.

Näkövammaisten liitossa tarjotaan apua näkövammaisten lisäksi myös työssäkäyville näköongelmaisille. Heidän kuntoutuksen järjestää pääsääntöisesti Kela tai työeläkelaitokset. Kuntoutuksen tarkoitus on löytää keinoja millä selviää työelämässä mahdollisimman pitkään. Mikäs sen parempi on jos ihminen pysyy työelämässä mahdollisimman pitkään. Tämä on kaikille mahdollisimman paras ratkaisu. Itsekin pyrin vielä pysymään seitsemän vuotta työelämässä, jos luoja suo.

Joulukuun alussa kuntoutuksessa

Marras-joulukuun vaihteessa sitten alkoi Ammatillinen kuntoutusselvitys. Kuntoutus järjestettiin Helsingissä Itäkeskuksessa Näkövammaisten liiton  näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskuksen Iiriksen tiloissa. Itse osallistuin neljän päivän kuntoutukseen niin sanottuna avokuntoutujana eli kävin kotoa käsin heidän tiloissaan kuntoutuksessa. Muistin joka välissä sanoa, että ”kiitos, kun autatte ja olen kiitollinen kun pääsin tänne kuntoutukseen”. Itselläni siis oli kiitollisuus se mistä muistutin päivittäin itseäni ja muita. Niin helpottunut olin tästä mahdollisuudesta.

Näkövammaliitto

Näkövammaliitto

Kuntoutuksessa käytiin läpi erilaisia asioita. Meitä oli samassa ryhmässä useampi kuntoutuja, joilla kaikilla oli omat ongelmansa. Meillä oli muun muassa ryhmäkeskusteluja sekä henkilökohtaisia keskusteluja. Oli tapaamisia lääkärin, psykologin sekä kuntoutushoitajien kanssa. Asetimme myös itsellemme henkilökohtaisia tavoitteita. Itselläni ensimmäinen tavoite on tietenkin pysyä työelämässä mahdollisimman pitkään. Se miten se onnistuu varmasti riippuu siitä, että millaisia apukeinoja löydämme yhdessä työn tekemisen helpottamiseen.

Tällä hetkellä siis olen toiveikkailla mielin ja uskon että hyvä tästä tulee.

Muistakaa, että älkää jääkö yksin näiden ongelmien kanssa. Vaatikaa, että teitä hoidetaan ja saatte apua. Kenenkään ei pitäisi joutua yksin tällaisia asioita miettimään, eikä sitä, että miten selviää töistä. Itselläni lähti yli vuoden kärsittyäni rattaat pyörimään. Siinä piti kyllä kerran lyödä vähän nyrkkiä pöytään. Vasta se auttoi, että asia lähti etenemään.

Helmikuussa jatketaan kuntoutusta viikon jaksolla. Palataan asiaan ja koitetaan selviytyä kaikista ongelmistamme kaikesta huolimatta.

Minut löytää eri kanavista täältä: Instagram, Facebook, TikTok, Twitter, Youtube.

Maiju

 

Silmäongelma pelottaa

Olen kärsinyt yli vuoden silmäongelmasta ja mitä pidempään se kestää sitä enemmän silmäongelma pelottaa. Kerron siitä nyt tässä, jotta tämä selittää monia asioita, joista en ole aiemmin puhunut.

Kun jäin lomalle, olin hyvin helpottunut, että pääsin lomalle. Ajattelin, että tilanne, josta olen kärsinyt jo vuoden saisi nyt hieman levähdysaikaa. Silmäni saisivat hieman lepoa.

Olen toisaalla somessa joskus maininnut siitä, että silmääni tuli reilu vuosi sitten lasiaisen irtauma. Lasiaisen irtauma sellaisenaan ei ole vaarallinen, mutta itselläni siihen liittyy vähän muutakin. Ongelma ei ole olisi varmaan niin paha, jos minulla olisi kaksi näkevää silmää, mutta kun ei ole. Olen kuitenkin kirjoittanut joskus muutama vuosi sitten siitä, että vasen silmäni on laiska. Se aiheuttaa sen, että en pysty sillä silmällä työskentelemään ja se silmä on häirinnyt minua oikeastaan vain silloin, kun silmä väsyy. Olen vuosien myötä tottunut tulemaan toimeen yhdellä silmälläni.

Nyt tämä lasiaisen irtauma tuli siihen toiseen silmääni eli oikeaan. Lasiaisen irtauma on aika tyypillinen vika, joka tulee useimmille siinä viidenkympin pintaan. Toisille se aiheuttaa vain hetkellisen ongelman, mutta toisille sitten vähän enemmän ja pidempään.

Silmäongelma pelottaa

Ongelmani siis alkoi vuoden 2019 kesäkuussa. Silloin minulle sanottiin, että ongelma kestää noin kuusi viikkoa ja sitten pitäisi helpottaa. Siinä vaiheessa ajattelin, että viime kesän kesäloman jälkeen siis pitäisi helpottaa.

Miten ongelma sitten minua kiusasi?

Kun katsoin töissä näyttöpäätteisiin (työskentelen kahdella näytöllä) silmäni salamoi, silmäni näkökenttään oli koko ajan ikään kuin hämähäkin jalkoja ja silmäni eteen tuli sumentumaa. Silmäni ei tarkentanut ja työskentely oli todella hankalaa. Minä vaan koitin kestää ja välillä itku ei ollut kaukana, kun koitin vaan pakottaa itseni näkemään. Toisinaan silmääni tuli kaksoiskuvia ja kärsin myös silmän aiheuttamasta huimauksesta, jolloin oli vaikea kävellä suoraan.

Koitin miettiä, että mitä silmälle voisi tehdä. Pyysin työnantajaa hankkimaan näyttöni eteen heijastuksen estoa varten kalvot, poistatin työpöytäni päällä olevista valaisimista sytyttymimet, työfyssari kävi katsomassa pisteen säädöt. Sen lisäksi vielä hankin näyttöpäätelasit. Olin itse hyvin aktiivinen, kun ei muutakaan voinut.

Minä vaan tsemppasin, vaikka joskus tuntui todella rasittavalta. Kun jouduin rasittamaan oikeaa silmääni, vasen silmä alkoi enemmän ja enemmän myös rasittumaan. Vasen silmä yritti auttaa, mutta ei onnistunut.

Nyt keväällä 2020 alkoi ongelma olemaan välillä ihan kestämätöntä ja päätin uudestaan ottaa yhteyttä silmälääkäriin. Silmälääkäri totesi ongelman, mutta totesi, että ei voi tehdä mitään ja sanoi, että ”koita nyt vaan pärjätä”. Muistan, että tuossa vaiheessa olin aika hajalla. Sanoin lääkärille, että on todella vaikeaa vaan koitaa pakottaa itseään näkemään, kun ei näe. Kuulemma laserilla tätä voisi koittaa korjata, mutta mun ongelmaksi tulee se, että on vain se yksi silmä, eikä uskalleta ottaa riskiä. Kuuleman mukaan, jos ongelmaa poistetaan laserilla on edessä kaihi.

Ajattelin, että se on sitten siinä ja minä vaan YRITÄN jaksaa. Kun lähdin tuolloin silmälääkärin vastaanotolta ei lääkäri voinut olla huomaamatta, että en ollut täysin tyytyväinen siihen vastaukseen, että ”koita nyt vaan pärjätä sen silmäsi kanssa”. Koskaan ei pitäisi tällaisessa tilanteessa jättää ihmistä yksin. Lääkäri oli kuitenkin jäänyt miettimään tilannettani ja soitti jälkeenpäin minulle. Soitti, että voisi kokeilla vielä yhtä asiaa, että laittaa lähetteen HUS:N näkövammayksikköön. Kuitenkin hän sanoi, että ”en anna toivoa, mutta kokeillaan nyt tämä”.

Tilanne nyt

Sain ennen lomaani ihanan puhelun HUS:sta. Hoitaja haastatteli mut puhelimessa ja sen jälkeen lääkäri teki arvion tilanteesta. Sain nopeasti vastauksen, että ”kyllä, me voimme yrittää auttaa sinua”. Tuo puhelu oli sellainen, että ajattelin sen tulleen taivaasta. Sanoin, että olen todella ”kiitollinen” avusta. Hoitaja sanoi, että ymmärtää kyllä tilanteeni täysin. Viime viikolla täytimme kuntoutushakemuksen Kelalle ja tästä tämä varmasti lähtee eteenpäin.

Olen avannut lomani aikana koneeni vain muutaman kerran. Näillä kerroilla olen joutunut tekemään töitä, että näkisin tekstin kunnolla, koska näköhäiriöt alkavat heti, kun tuijotan näyttöruutuun. Siksi tämä silmäongelma pelottaa minua. Olen aina sanonut, että jos jonkun aistin menettämistä pelkään eniten, niin se on näkö.

Pyydän anteeksi, jos tekstissä on kirjoitusvirheitä, koska katson näyttöruutua ikään kuin harson takaa. Jos en kirjoita usein, niin syy on tässä. Yritän nyt vain pärjätä. 

Aiemmin vuosia sitten silmästäni kirjoittama juttu löytyy täältä.

Tänään on loman viimeinen päivä. Katsotaan, että miten tämä tilanne tästä etenee.

Maiju