Hae
Pinkit korkokengät

Silmäongelma pelottaa

Olen kärsinyt yli vuoden silmäongelmasta ja mitä pidempään se kestää sitä enemmän silmäongelma pelottaa. Kerron siitä nyt tässä, jotta tämä selittää monia asioita, joista en ole aiemmin puhunut.

Kun jäin lomalle, olin hyvin helpottunut, että pääsin lomalle. Ajattelin, että tilanne, josta olen kärsinyt jo vuoden saisi nyt hieman levähdysaikaa. Silmäni saisivat hieman lepoa.

Olen toisaalla somessa joskus maininnut siitä, että silmääni tuli reilu vuosi sitten lasiaisen irtauma. Lasiaisen irtauma sellaisenaan ei ole vaarallinen, mutta itselläni siihen liittyy vähän muutakin. Ongelma ei ole olisi varmaan niin paha, jos minulla olisi kaksi näkevää silmää, mutta kun ei ole. Olen kuitenkin kirjoittanut joskus muutama vuosi sitten siitä, että vasen silmäni on laiska. Se aiheuttaa sen, että en pysty sillä silmällä työskentelemään ja se silmä on häirinnyt minua oikeastaan vain silloin, kun silmä väsyy. Olen vuosien myötä tottunut tulemaan toimeen yhdellä silmälläni.

Nyt tämä lasiaisen irtauma tuli siihen toiseen silmääni eli oikeaan. Lasiaisen irtauma on aika tyypillinen vika, joka tulee useimmille siinä viidenkympin pintaan. Toisille se aiheuttaa vain hetkellisen ongelman, mutta toisille sitten vähän enemmän ja pidempään.

Silmäongelma pelottaa

Ongelmani siis alkoi vuoden 2019 kesäkuussa. Silloin minulle sanottiin, että ongelma kestää noin kuusi viikkoa ja sitten pitäisi helpottaa. Siinä vaiheessa ajattelin, että viime kesän kesäloman jälkeen siis pitäisi helpottaa.

Miten ongelma sitten minua kiusasi?

Kun katsoin töissä näyttöpäätteisiin (työskentelen kahdella näytöllä) silmäni salamoi, silmäni näkökenttään oli koko ajan ikään kuin hämähäkin jalkoja ja silmäni eteen tuli sumentumaa. Silmäni ei tarkentanut ja työskentely oli todella hankalaa. Minä vaan koitin kestää ja välillä itku ei ollut kaukana, kun koitin vaan pakottaa itseni näkemään. Toisinaan silmääni tuli kaksoiskuvia ja kärsin myös silmän aiheuttamasta huimauksesta, jolloin oli vaikea kävellä suoraan.

Koitin miettiä, että mitä silmälle voisi tehdä. Pyysin työnantajaa hankkimaan näyttöni eteen heijastuksen estoa varten kalvot, poistatin työpöytäni päällä olevista valaisimista sytyttymimet, työfyssari kävi katsomassa pisteen säädöt. Sen lisäksi vielä hankin näyttöpäätelasit. Olin itse hyvin aktiivinen, kun ei muutakaan voinut.

Minä vaan tsemppasin, vaikka joskus tuntui todella rasittavalta. Kun jouduin rasittamaan oikeaa silmääni, vasen silmä alkoi enemmän ja enemmän myös rasittumaan. Vasen silmä yritti auttaa, mutta ei onnistunut.

Nyt keväällä 2020 alkoi ongelma olemaan välillä ihan kestämätöntä ja päätin uudestaan ottaa yhteyttä silmälääkäriin. Silmälääkäri totesi ongelman, mutta totesi, että ei voi tehdä mitään ja sanoi, että ”koita nyt vaan pärjätä”. Muistan, että tuossa vaiheessa olin aika hajalla. Sanoin lääkärille, että on todella vaikeaa vaan koitaa pakottaa itseään näkemään, kun ei näe. Kuulemma laserilla tätä voisi koittaa korjata, mutta mun ongelmaksi tulee se, että on vain se yksi silmä, eikä uskalleta ottaa riskiä. Kuuleman mukaan, jos ongelmaa poistetaan laserilla on edessä kaihi.

Ajattelin, että se on sitten siinä ja minä vaan YRITÄN jaksaa. Kun lähdin tuolloin silmälääkärin vastaanotolta ei lääkäri voinut olla huomaamatta, että en ollut täysin tyytyväinen siihen vastaukseen, että ”koita nyt vaan pärjätä sen silmäsi kanssa”. Koskaan ei pitäisi tällaisessa tilanteessa jättää ihmistä yksin. Lääkäri oli kuitenkin jäänyt miettimään tilannettani ja soitti jälkeenpäin minulle. Soitti, että voisi kokeilla vielä yhtä asiaa, että laittaa lähetteen HUS:N näkövammayksikköön. Kuitenkin hän sanoi, että ”en anna toivoa, mutta kokeillaan nyt tämä”.

Tilanne nyt

Sain ennen lomaani ihanan puhelun HUS:sta. Hoitaja haastatteli mut puhelimessa ja sen jälkeen lääkäri teki arvion tilanteesta. Sain nopeasti vastauksen, että ”kyllä, me voimme yrittää auttaa sinua”. Tuo puhelu oli sellainen, että ajattelin sen tulleen taivaasta. Sanoin, että olen todella ”kiitollinen” avusta. Hoitaja sanoi, että ymmärtää kyllä tilanteeni täysin. Viime viikolla täytimme kuntoutushakemuksen Kelalle ja tästä tämä varmasti lähtee eteenpäin.

Olen avannut lomani aikana koneeni vain muutaman kerran. Näillä kerroilla olen joutunut tekemään töitä, että näkisin tekstin kunnolla, koska näköhäiriöt alkavat heti, kun tuijotan näyttöruutuun. Siksi tämä silmäongelma pelottaa minua. Olen aina sanonut, että jos jonkun aistin menettämistä pelkään eniten, niin se on näkö.

Pyydän anteeksi, jos tekstissä on kirjoitusvirheitä, koska katson näyttöruutua ikään kuin harson takaa. Jos en kirjoita usein, niin syy on tässä. Yritän nyt vain pärjätä. 

Aiemmin vuosia sitten silmästäni kirjoittama juttu löytyy täältä.

Tänään on loman viimeinen päivä. Katsotaan, että miten tämä tilanne tästä etenee.

Maiju

Tästä vuodesta tulee ehkä elämäsi paras?

Tästä vuodesta tulee ehkä elämäsi paras, näin ajattelimme työkaverini kanssa vielä vuoden vaihteessa. No miten on mennyt tähän saakka?

ajatuksia aiheesta, että tästä vuodesta tulee ehkä elämäsi paras

Olimme työkaverini kanssa molemmat intoa täynnä ja kaikkea uutta oli näkyvissä, molemmilla. Vuosi 2020 tuntui ihan mahtavalta monessa suhteessa. Tuntui hienolta lausua vuosiluku 2020. Näistä ajatuksista sitten kirjoitimme meidän positiivisuuden tauluun myös nämä samaiset sanat. Kun sitten vielä asiaa mietittyämme päätimme vielä vetää yli tästä taulusta sanan ”ehkä”. Päätimme, että tästä tulee paras vuosi. Itsellä oli paljon ajatuksia juuri tämän vuoden suhteen. Päätin syventää sosiaalisen median osaamistani ja kouluttautua ja syventää tietojani tällä saralla. Päätin osallistua moneen koulutukseen ja opetella uusia asioita.

Silloin emme vielä tienneet, että joudumme vielä harkitsemaan monia asioita uudelleen.

 

 

Paras vuosi 2020

Maailmalta oli sittemmin tullut tietoa koronasta ja vielä maaliskuun alussa ei vielä ihan käsittänyt sitä, että kuinka tämä asia tulee muuttamaan meidän kaikkien elämää. Lopulta oli pakko uskoa, että monet asiat tulevat muuttumaan ja tulevat muuttamaan meidän jokaisen elämää.

Itse otin vuosilomani maalis-huhtikuulle, jotta voin paremmin relata ja olla miettimättä, että miten työasiat sujuvat mahdollisesti etänä.

Mitä hyvää olen löytänyt tästä tilanteesta?

Yhteydenottotavat ovat muuttuneet radikaalisti sekä ystäviin että myös muihin kumppaneihin. Kun aiemmin halusi viestitellä asioista enemmän sähköpostitse, niin nyt tulee taas otettua enemmän kontaktia ihmisiin puhelimen avulla. Olen jutellut jopa itselleni vieraiden ihmisten kanssa puhelimessa toista tuntia.

Minuun on otettu enemmän taas yhteyttä pienyrittäjien taholta. Kynnys on madaltunut, kun on tajuttu, että voisi pyytää mahdollisesti apua tilanteessa, joka on kaikille niin vaikea. Verkostoituminen on tärkeää, sitä olen hokenut jo vuosia. Nyt viimeistään monet sen tajuavat.

Välillä sitä ymmärtää, että kun tulee jotain huonoa, se myös voi tuoda tullessaan myös hyvääkin. Suomalainen on sissi, joka taistelee.

 

Paras vuosi 2020

Positiivisuus onko se vain sanojen helinää?

Minun positiivisuuteen on välillä myös tuskastuttu. Syystä, että on tullut vaikea elämäntilanne ja silloin on tullut tunne, että mitkään sanat eivät pelasta ahdingosta ja hyvät sanat vain pahentavat tilannetta. Positiivisuutta on osattava lukea, se ei tarkoita, että elämä olisi helppoa.

Kuitenkin pitää muistaa myös se, että myös sillä positiivisella ihmisellä voi olla ihan samanlaisia ongelmia, vaikka ei niitä näytä välttämättä ulospäin.

Muistan kuinka vuosia sitten kärsin syvästä ahdistuksesta. Makasin sängyllä, eikä mikään kiinnostanut. Hoin itselleni kaksi viikkoa, että ”mä en jaksa, mä en halua”. Kolmannen viikon kohdalla tajusin, että jos niitä asioita hoen itselleni, en tule koskaan jaksamaan. Silloin päätin yrittää jaksaa. Pikku hiljaa siitä sitten taas noustiin. Näitä tilanteita on minullakin ollut elämässä senkin jälkeen monta kertaa.

Myös Monna kirjoitti blogissaan tänään siitä, että kun tsemppari väsyy. Monnan kirjoitus löytyy täältä. Jokaisella on oikeus myös väsyä ja sanoa se ääneen. Aina ei siis hyvät sanat riitä, eikä usko siihen, että tästä vuodesta tulee se paras vuosi.

Jossain syvällä meidän pitää uskoa, että kaikki kyllä vielä järjestyy. Itsekin näin uskon. Tästä ei ehkä tule se paras vuosi, mutta voin luvata, että tämä vuosi jää meidän mieleemme.

 

Seuraatko minua jo somen muissa kanavissa?

Seuraatko minua myös muissa somen kanavissani? Minut löytää eri kanavista täältä: Instagram, Facebook, Twitter, Youtube.

Maiju