Hae
Pinkit korkokengät

Mikä ihana aamu – voi tapahtua ihan mitä vaan

Tiedättekö sen kun haluaisitte laulaa laulua, että voi mikä ihana aamu  – voi tapahtua ihan mitä vaan (J. Karjalainen laulaa vastaavasta illasta). Tänään oli juuri sellainen aamu.

Aamu alkoi ihan mielettömän hyvin. Tapani mukaan oli kiire bussille. Puin päälleni lämpimästi, pakkasta oli -23 astetta. Nappasin eväskassin ja pari roskakassia kainaloon sekä työnsin kännykän taskuun. Sitten ulko-ovi kiinni ja siinä vaiheessa tai sillä hetkellä minä vasta oikeastaan heräsin. Voihan vitjat sentään käsilaukku, jossa oli avaimet, lompakko ja työpaikan kellokortti ym. jäi kotiin lukkojen taakse. Mietin tovin jos toisenkin rappukäytävässä. Roskakassit kainalossa ja eväskassi olkapäälläni. Mietin mitä tässä tilanteessa voisi tehdä? Kiire töihin. Mun yksi onni oli se, että mukaan sattui kännykkä, koska omistan nykyään bussilipun, joka on mobiililippuna kännykässä. Jos kännykkä olisi jäänyt, olisi ollut liemessä, todellisessa sellaisessa. Mietin kovasti myös sitä, että mulle oli sovittu iltapäiväksi uuden astianpesukoneen tuominen ja asennus. Pakko päästä siis kotiin.

Pakkaspäivä

Voi mikä ihana aamu

Biisi soi edelleen päässäni, hoin itselleni, että säilytä malttisi ja mieti. Yleensä rappukäytävässä ei koskaan näy ketään aamulla ennen kello seitsemää. Nyt kuulin askeleita. Naapuri oli menossa tupakalle ulos. Siinä sitten hihkuin hänelle, että ”anteeksi, mutta voitko tulla avaamaan mulla roskakatoksen oven, koska avaimet jäi kotiin”. Hän tuli ja siinä sitten mietittiin tilannettani, saatettiin me hieman nauraakin tälle asialle. Hän olisi ollut avulias ja jos olisin ehtinyt, olisin voinut käydä hänen luotaan etsimässä tietoja uudesta isännöitsijästä, joka oli juuri vaihtunut. Siitäkin oli tullut eilen tieto postiluukusta, mutta ajattelin, että tutustun tuohon lappuun sitten viikonloppuna. Yleensä nappaan kännykkään kuvan tällaisista tärkeistä yhteystiedoista.

Sanoin, että juoksen bussille ja mietin samalla seuraavaa siirtoa. Laitoin työkaverille viestiä apua ja myös ex:lle. Koitin saada henkistä tukea ahdinkooni.

Sitten käskin itseni rauhoittua ja miettiä. Sitten muistin, että jossain vaiheessa oli tullut tekstiviestillä joku koodi johonkin palveluun (uusi isännöitsijä oli lähettänyt). Sitten kävin sähköposteja läpi ja sieltä löytyi palvelun osoite. Siitä se tilanne sitten lähti aukeamaan. Onneksi olin aikoinaan antanut kaikki yhteystietoni muuttaessani. Kello 9 soitti isännöitsijä, jolle olin hätäpäissäni laittanut viestin ”anteeksi, mutta mulla on pieni ongelma….”. Voi, että olikin mukava isännöitsijä. Naurettiin yhdessä tilannetta ja siinä aloin itsekin jo nähdä humoristisia piirteitä. Hän oli laittanut jo ennen soittoa huoltoyhtiöön viestin, että tietävät asiasta. Pahoitteli, että oven avaamisesta taitaa tulla myös pieni maksu. Sanoin, että ”ihan sama mitä maksaa, kunhan pääsen vain kotiin” taisin myös jotain heittää siitä, että onneksi on tänään palkkapäivä, niin taitaa se jokunen kymppi löytyä tähän.

Lopulta sovin huoltomiehen kanssa treffit ovelleni kello 14.30 ja pääsin kotiin. Täytyy sanoa, että harvoin ihminen on näinkin onnellinen siitä, että on saanut kotioven auki.

Pakkanen

Hyvät asiat

Jokaisessa asiassa on jotain hyvää. Tutustuin ensinnäkin uuteen naapuriin, mikä on aina hyvä asia. Harvoin sitä nyt aletaan juttelemaan naapureiden kanssa. Kuitenkin aina madaltaa kynnystä, jos tulee joku hätä, kun tuntee niitä naapureitaan. Suosittelen tutustumaan ja vaihtamaan aina muutaman sanan naapureiden kanssa.

Sain myös hyvän kuvan uudesta Isännöitsijän toimistosta sekä myös hyvän kokemuksen kiinteistöhuollosta. Kaikki pelitti hyvin. Sain myös lopulta vireille vara-avaimen hankkimisen, siitä on puhuttu monta kertaa, mutta se ei ole vaan edennyt. Nyt onneksi sekin harppasi eteenpäin.

Nyt odotan uutta astianpesukonetta saapuvaksi ja sen asennusta. Joten loppu hyvin kaikki hyvin. Ihanaa viikonloppua itse kullekin säädylle.

Oletko sinä joskus joutunut tilanteeseen, kun on käynyt jotain vastaavaa? Miten selvisit?

Maiju

Minut löytää eri kanavista täältä: Instagram, Facebook, TikTok, Twitter, Youtube.

 

Vaatemallina

Pääsin esittelemään itseäni vaatemallina kun valokuvaaja kaipasi harjoituskappaletta. Minähän rakastan kameran edessä olemista, olen sitä tehnyt jo lapsesta saakka.

Olen kertonut joskus, että isäni oli kova valokuvaamaan meitä lapsia ja pisti meidät poseeraamaan milloin missäkin kokoonpanossa. Siitä varmaan on jäänyt itselleni se palo valokuvissa olemiseen. Minä rakastan kameran edessä olemista ja kamerakin tykkää minusta.

Olen tänä syksynä ollut muutenkin valokuvaaja Jamin ”koekuvauksissa” useaan kertaan ja lupasin olla vastakin, jos vaan tarvitsee harjoittelukappaletta.

Vaatemallina

Otin erään maanantaipäivän töistä vapaaksi ja suuntasin Hellapoliisin juhlatilaan kuvauksiin. Jami oli tilannut paikalle maskeeraajan, jonka tehtävänä oli luoda kolme erilaista tyyliä vaatteisiin sopivaksi. Minähän rakastan muutenkin tyylien muutoksia ja tykkään siitä, kun kampauksia ja meikkiä vaihdellaan sekä kokeillaan erilaisia tyylisuuntia. On kiva nähdä aina kuinka pienillä asioilla ulkonäkö muuntuu toiseksi.

Olen sikäli hyvä malli, kun olen kärsivällinen ja en hermostu pienistäkään viivytyksistä kuvauksissa. Ajatus oli luoda kolme tyylisuuntaa eli työtyyli, kotityyli sekä baarityyli. Tällaiset hetket koin vaatemallina:

Ensimmäisenä kuvattiin kotityyli, koska siinä meikki oli luonnollisin ja tällaisissa jutuissa on helpompi aina lisätä meikkiä seuraavaan kuvaukseen. Rennosti mentiin ainotossut jalassa.

Seuraavana luotiin toimistotyyli. Lisättiin vähän meikkiä ja vaatetus oli rento mutta asiallinen. Tänä päivänä toimistotöissä vaatetus voi olla hyvinkin rento. Muistan kuinka vielä 90-luvulla itsekin pukeuduin virkamiehenä jakkupukuihin töissä. Tänä päivänä mennään usein neule tai tunikalinjalla.

Lopuksi heitettiin vähän vapaalle. Tiedossa siis baarityyli. Tarkoitus oli pukeutua rentoon asuun ja lähteä kavereiden kanssa pelaamaan biljardia. Lisättiin taas vähän meikkiä ja pistettiin rennot vaatteet päälle. Nykyään voi iltaakin lähteä istumaan hyvin monenlaisissa asuissa. Riippuu varmaan vähän siitä, että mihin on lähdössä. Jos lähdetään tanssimaan, laitetaan vähän parempaa Seppälää päälle. Jos taas otetaan rento peli-ilta, niin asu on vähän kevyempi.

 

 

Lisää tällaisia juttuja, niin olen kyllä ehdottomasti mukana. Minusta on kiva heittäytyä tällaisiin juttuihin mukaan. Muut päättävät ja minä vaan poseeraan.

Kerropa minulle, että viihdytkö sinä kameran edessä? Kuulutko sinä niihin ihmisiin, jotka poseeraavat vai niihin, jotka juoksevat kameraa karkuun?

Minut löytää eri kanavista täältä: Instagram, Facebook, TikTok, Twitter, Youtube.

Maiju