Hae
Pinkit korkokengät

Tahtoisin sinun tietävän

Tahtoisin sinun tietävän on tuleva kirjamme, joka ilmestyy lähiviikkoina. Kerron teille nyt miten ajatus kirjasta syntyi ja mitä kirjamme tulee sisältämään.

Tahtoisin sinun tietävän
Äitini sairasti vuosia Alzheimerin tautia ja taudin edetessä huomasin, että kuinka lopulta sairastunut on muiden ihmisten armoilla. Muut ihmiset päättävät lopulta  toisen elämästä. Päättävät mitä ihminen pukee aamulla päälleen, miltä hänen hoivakodin huone näyttää ja paljosta muustakin.

Ne asiat, jotka vielä kotona asuessaan olivat toiselle tärkeitä, eivät täysin enää viime vuosina toteutuneet. Koitimme kyllä panostaa asioihin, mihin pystyimme. Jälkikäteen sitä mietti, että olisiko pitänyt panostaa vieläkin enemmän. Muistan vieläkin ne itkut hoivakodin huoneessa kun toinen ei enää saanut kauniita astioita lähelleen. Aiemmin ne olivat olleet niin tärkeitä kotona asuessaan.

Kun äiti sitten nukkui pois kesäkuussa 2021 olimme Hellapoliisi Katin kanssa hakemassa äidin (Katin mummin) tavaroita hoivakodin huoneesta.  Siinä sitten vannotin Katille, että ”pidätkö sinä Kati huolta sitten kun en pysty enää itse toiveitani sanoittamaan, että mun hoivakodin huone pitää näyttää minulta”? Kerroin Katille, että mun huoneessa pitää soida aina musiikki ja huulissa pitää olla huulipunaa ihan jokainen päivä. Kati kertoi myös omista toiveistaan. Siinä sitten vähän kyyneleitä vieriteltiin ja sanoin Katille, että kirjoitetaanko tästä kirja? Johon Kati vastasi, ”että mietin juuri sitä samaa”. Siitä se ajatus taas sitten lähti etenemään

Tahtoisin sinun tietävän

Kustantaja ei heti ihan täysillä uskonut ideaamme, mutta suostui kun tiesi aiheen olevan molemmille niin tärkeä. Päätettiin aloittaa projekti ja sovittiin, että maaliskuussa kirja tulisi painosta. No hieman on venynyt  ja kirjan pitäisi tulla painosta huhti-toukokuun vaihteessa. Nyt on kirja saanut niin paljon kiinnostusta, että uskomme, että teimme tämän oikeaan aikaan taisi kustantajakin alkaa sitten uskomaan tähän. Tämän kirjan pitäisi löytyä kaikkien kirjahyllystä sen ilmestyttyä.

 

Tahtoisin sinun tietävän

TAHTOISIN SINUN TIETÄVÄN

Tahtoisin sinun tietävän kirjamme on täytettävä kirja joka on ainutlaatuinen muistoesine ja ohjekirja perillisille. Tässä kirjan esittely:

Millaisen tarinan sinä kirjoittaisit loppuelämäksesi, jos saisit päättää? Kaikki läheiset eivät ole välttämättä perillä omista toiveistasi tai mielenkiinnon kohteistasi. Elämän loppuvaiheessa oloa voi helpottaa, kun elämässä on asioita jotka ovat terveenäkin ilahduttaneet. Toisaalta läheiset ovat tämän kirjan myötä tietoisia myös niistä asioita, jotka ovat tuntuneet ahdistavilta, ja osaavat niitä välttää. Kirjassa on runsaasti tilaa omille muistiinpanoille. Täydennä niitä matkan varrella, jotta ne pysyvät mahdollisimman totuudenmukaisina.

Kirjasta löydät täytettävien kohtien lisäksi neuvoja lakiasioista, kuten hoitotahdosta, hoivatahdosta, edunvalvontavaltuutuksesta ja testamentista. Kirjasta löydät ajatuksia myös kodin siivoukseen ja turhan tavaran karsimiseen, jotta elämä voisi olla hyvää ja stressitöntä ja kuoleman kohdatessa läheisille jäisi mahdollisimman vähän siivottavaa. Olemme saaneet materiaalia kirjaan myös hyvästä kuolemasta, sillä jokaisella on loppuajasta varmasti myös omat pelkonsa. Oletko ehkä joskus pohtinut millaiset hautajaiset haluaisit? Kenet kutsuisit vieraaksi, millaista musiikkia toivoisit, minne haluaisit viimeisen leposijasi tai ehkä haluaisit vielä kertoa terveisiä jollekin?

TERAPIAKIRJA MOLEMMILLE

Tämä kirja on tehty äitini (ja Katin mummille) muistolle. Tätä kirjaa tehdessämme itkimme ja nauroimme. Kirjan edessä koimme varmasti kaikki elämän tunteet. Pääsimme Katin kanssa jakamaan toistemme kanssa elämän tärkeitä asioita ja kokemaan yhdessä suuria tunteita. Puhuttiin kuolemasta sen oikealla nimellä ja nyt tiedämme toistemme toiveet paremmin. Näistä asioista pitäisi pystyä puhumaan.

Tahtoisin sinun tietävän


Kun kirja tulee kauppoihin. Kannattaa pysähtyä kerrankin  miettimään, että mitä minä haluan. Kerrotaan nämä asiat hyvissä ajoin läheisille. Koskaan emme tiedä, että milloin emme enää pysty näitä asioita toisille kertomaan.

Maiju

Suru-uutinen yllättää aina

Vaikka tietää, että lähtö voi olla lähellä, niin suru-uutinen yllättää aina kuitenkin.

Kuinka monta kertaa olen miettinyt viimeisten vuosien aikana äitini lähdön ja luulin olevani siihen varautunut. Lähtö tuli kuitenkin niin yllättäen.

Monta kertaa viimeisten viikkojen aikana saimme viestiä hoivakodista, että nyt on äiti huonossa kunnossa, voitteko tulla. Sisarusten kanssa sitten sovimme aikoja, jolloin kukin sinne menee. Vielä äitienpäivänä kävimme viemässä äidille kukkia ja laulamassa hänelle ja hän istui pyörätuolissa ja  yritti meille kommunikoida. Hän jopa vielä hymyili meille. Äiti näytti jotenkin olosuhteista huolimatta onnelliselta.

Sitten tuli Alzheimerin viimeiset vaiheet, jotka tulivat kuitenkin niin yllättäen ja äkkiä. Voi kuinka olikaan niin surullista nähdä se äiti niin avuttomana ja pienenä sängyssään. Kun kävimme katsomassa äitiä sanoin sisaruksille, että musiikki näyttää auttavan. Toistin myös sitä, että pitää silittää, pitää pitää kädestä kiinni ja puhua hänelle kivoja asioita. Emme tienneet, että mitkä on niitä asioita, joita hän viimeisen viikon aikana vielä ymmärsi, mutta jollain tasolla tiesin, että hän ymmärtää.

Minulle jäi hyvä muisto äidistä sunnuntaille. Puhetta ei enää tullut, mutta jostain hän sanoi moneen kertaan kuiskattua, kiitos ja hän ojensi kätensä kohti omaa kättäni. Rakas äitini, joka osoitti kiitollisuuttaan meille vielä elämänsä viimeisinä päivinä. Se jos mikä oli todella liikuttavaa.

 x

Suru-uutinen yllättää aina

Emme voineet tietää, että kuinka kauan tämä viimeinen vaihe sairaudessa kestää. Viimeisen kerran kun meille ilmoitettiin, että äiti on huonossa kunnossa oli sunnuntai. Sen jälkeen elimme päivän kerrallaan. Meille sanottiin, että voi kestää pari päivää tai pari kuukautta, että tilaa ei pysty ennustamaan.

Keskiviikkona saimme kuulla, että äiti siirtyy saattohoitovaiheeseen. Siitä noin 12 tunnin päästä tuli ilmoitus, että äiti on nukkunut pois. Heräsin jostain syystä torstai-aamuun noin kello 4.00 aamulla ja luin sisareni viestin, jossa hän ilmoitti, että äiti on nukkunut pois kello 2.30. Hoivakodista oli koitettu soittaa kello 2.45, mutta nukun aina puhelin äännettömällä, joten en ollut herännyt soittoon.

Luin viestin ja jotenkin en ollut varma, että mitä olin juuri lukenut. Ensiksi mietin, että kohta pitää herätä töihin. Sitten tuli itku ja tajusin, että työllä ei ole nyt mitään merkitystä. Tajusin, että nyt ei ole pakko mennä töihin.

Menimme hoivakodille aamupäivällä sisarusten kanssa ja jätimme äidille hyvästit. Sen jälkeen alkoi jo heti hautajaisten järjestelyt.

Kiitos äiti, että olit maailman paras äiti. Muistosi pysyy sydämessäni aina. Olit paras äiti, mitä lapsi voi itselleen toivoa.

Lepää rauhassa. Sinun on aika levätä. Taivaan enkeli oli sinua vastassa ja vei sinut isän luokse. Alzheimer on vapauttanut sinut otteestaan. Hyvää matkaa äiti.

Maiju